Sisäministerimme Anne "Colt" Holmlund julisti eilen Ylen haastattelussa, että käsiasekielto ei olisi estänyt Kauhajoen kouluampumisia.
Haloo? Excuse me? Anybody home?
Ampuja hankki käsiaseen elokuussa, teki käsiasevideoita pari viikkoa ja sitten paukutteli kymmenen ihmistä hengiltä käsiaseella. Jos käsiaseet olisivat olleet kiellettyjä, hän ei olisi saanut paukurautaansa. Miten niin kielto ei olisi estänyt kouluampumisia?
Olisiko hän voinut saada aseen laittomasti? Kenties, mutta laittoman mutkan hankkiminen tuskin on aivan helppoa. Olisiko hän voinut alkaa hillua koulussa moran kanssa? Varmaankin, mutta tuhoa olisi tullut taatusti vähemmän.
On järjetöntä ja vastuutonta väittää, että käsiasekiellolla ei olisi vaikutusta tällaisten väkivallantekojen torjumisessa.
Jos olet samaa mieltä, käy osoitteessa www.aselakimuutos.net allekirjoittamassa käsiasekieltoa vaativa verkkoaddressi. Meitä allekirjoittaneita on jo yli 12.000 -- kun riittävän moni allekirjoittaa, kenties poliitikotkin kuuntelevat.
1.10.2008
23.9.2008
Muumimamma on keksijä!!!
Muumimamma Halonen kommentoi Ylen uutisissa Kauhajoen tragediaa ja keksi samassa uuden internet-palvelun: YouToBe:n -- se ei kuulemma saa olla pelkästään nuorten juttu...
Hienoa, että me emme häviä jenkkipoliitikoille. Siellähän Al Gore keksi internetin ja John McCain BlackBerryn.
Mutta meillä on Presidentti 2.0.
Hienoa, että me emme häviä jenkkipoliitikoille. Siellähän Al Gore keksi internetin ja John McCain BlackBerryn.
Mutta meillä on Presidentti 2.0.
21.9.2008
Webin (väärin)käyttöä
Tänään sienireissulta palatessa iski pitsannälkä -- kovaa, pyytämättä ja yllättäen. Eli ei kun miettimään lähintä sopivaa paikkaa. Koska Iso Omena oli lähellä, valinta kohdistui Ompun Classic Pizzaan.
Mutta, ah ja voih, onko Classic Pizza auki sunnuntaina?
Onneksi kännykässä on selain; naputtelin CP:n osoitteen ja katsoin webbisivuilta aukioloajat. Sivuilla kerrotaan, missä on ravintoloita (nyt ja vuonna 2009), höpötetään CP:n filosofiasta ja näytetään meny. Mutta aukioloaikoja ei kerrota -- mitäpä niillä nyt tekisi.
Webissä oli sentään ravintoloiden puhelinnumerot, joten seuraava vaihe oli soittaa sinne. Soitin ensin Ompun CP:hen. Puhelin soi kymmenen kertaa, ei vastausta, ei vastaajaa. Sitten soitto Selloon -- sama tulos.
Classic Pizza ei siis katso tarpeelliseksi kertoa aukioloaikojaan webissä eikä vastaajassa. Tämä ketjulta, joka ylpeilee laatujärjestelmästään.
Ala-arvoista toimintaa!
Mutta, ah ja voih, onko Classic Pizza auki sunnuntaina?
Onneksi kännykässä on selain; naputtelin CP:n osoitteen ja katsoin webbisivuilta aukioloajat. Sivuilla kerrotaan, missä on ravintoloita (nyt ja vuonna 2009), höpötetään CP:n filosofiasta ja näytetään meny. Mutta aukioloaikoja ei kerrota -- mitäpä niillä nyt tekisi.
Webissä oli sentään ravintoloiden puhelinnumerot, joten seuraava vaihe oli soittaa sinne. Soitin ensin Ompun CP:hen. Puhelin soi kymmenen kertaa, ei vastausta, ei vastaajaa. Sitten soitto Selloon -- sama tulos.
Classic Pizza ei siis katso tarpeelliseksi kertoa aukioloaikojaan webissä eikä vastaajassa. Tämä ketjulta, joka ylpeilee laatujärjestelmästään.
Ala-arvoista toimintaa!
15.9.2008
Pankkikriisin syy on
Ahneus. Yksinkertaisesti ahneus.
Korttitalojen lailla kaatuvat investointipankit ovat keränneet viime vuosina ennätysvoittoja rakentamalla liiketoimintansa tietoisesti epäterveelle pohjalle. Nyt sitten ihmetellään, miten näin voi käydä, ja pyydellään valtionhallinnolta tukea.
Ongelmien ilmetessä pankit ovat viattomia olosuhteiden uhreja. Voitot kertyvät nerokkaan johdon ansiosta.
Esim. Lehman Brothersin nerokkaan johdon, jonka kolme kärkinimeä saivat vuodelta 2007 yli 72 miljoonan dollarin palkkion loistavasta työstään.
Lehman Brothersin nerokas johto toteaa vuoden 2007 vuosikertomuksessaan:
On ilmiselvää, että silmänkääntemppuihin (kuten subprime-lainojen paketointi) perustuvat ennätysvoitot joudutaan myös maksamaan jossain vaiheessa. Pankkien kompensaatiokulttuuri on kuitenkin sellainen, että se kannustaa näihin temppuihin, joiden lopullisen hinnan maksavat osakkeenomistajat ja veronmaksajat.
Bonuksensahan pankkiirit saavat joka tapauksessa.
Korttitalojen lailla kaatuvat investointipankit ovat keränneet viime vuosina ennätysvoittoja rakentamalla liiketoimintansa tietoisesti epäterveelle pohjalle. Nyt sitten ihmetellään, miten näin voi käydä, ja pyydellään valtionhallinnolta tukea.
Ongelmien ilmetessä pankit ovat viattomia olosuhteiden uhreja. Voitot kertyvät nerokkaan johdon ansiosta.
Esim. Lehman Brothersin nerokkaan johdon, jonka kolme kärkinimeä saivat vuodelta 2007 yli 72 miljoonan dollarin palkkion loistavasta työstään.
Lehman Brothersin nerokas johto toteaa vuoden 2007 vuosikertomuksessaan:
We effectively managed our risk, balance sheet, and expenses. Ultimately, our performance in 2007 was about our “One Firm” sense of shared responsibility and careful management of our liquidity, capital commitments, and balance sheet positions. We benefited from our senior level focus on risk management and, more importantly, from a culture of risk management at every level of the Firm. It also helped that our senior leadership team has, on average, worked together for more than two decades and has successfully navigated difficult markets before. This experience proved to be especially valuable this year.
Runsaat puoli vuotta myöhemmin ollaan sitten kanttu vei, inhottavien suhdanteiden takia.
On ilmiselvää, että silmänkääntemppuihin (kuten subprime-lainojen paketointi) perustuvat ennätysvoitot joudutaan myös maksamaan jossain vaiheessa. Pankkien kompensaatiokulttuuri on kuitenkin sellainen, että se kannustaa näihin temppuihin, joiden lopullisen hinnan maksavat osakkeenomistajat ja veronmaksajat.
Bonuksensahan pankkiirit saavat joka tapauksessa.
14.9.2008
Hyviä taidenäyttelyitä ja halvalla
Taidehuutokauppoja pidetään usein rikkaiden snobbailuna -- aivan turhaan.
Huutokaupoista saa taidetta halvemmalla kuin taideliikkeistä eikä tilaisuuksiin tarvitse mennä edes itse paikalle patsastelemaan vaan tarjouksensa voi jättää sähköpostitse tai netin kautta -- näin säästyy turhalta jännittämiseltä eikä ole riskiä tarjota hetken huumassa liikaa.
Ja vaikka ei aikoisi ostaa mitään, huutokauppojen näytöt ovat hyviä, ilmaisia taidenäyttelyitä, joissa voi nähdä useita satoja töitä kerralla; tunnissa hyvässä näytössä näkee enemmän (ja usein mielenkiintoisempia) töitä kuin pari päivää gallerioita kiertelemällä.
Etenkin Hagelstamin ja Bukowskin kevään ja syksyn päähuutokaupoissa pääsee näkemään museoluokan harvinasuuksia -- Schjerfbeckejä, Säreistöniemiä, Edelfeltejä, Gallen-Kalleloita, Halosia ja niin edelleen. Suuri osa töistä tulee yksityiskokoelmista ja ne päätyvät yksityiskokoelmiin ja huutokauppojen näytöt ovat ainoita tilaisuuksia, joissa me tavalliset kadun tallaajat pääsevät katsomaan näitä töitä. Isojen huutokauppojen katalogit ovat myös itsessään hyviä taidekirjoja, joiden hinta ei päätä huimaa.
Eli kipin kapin huutokauppojen näyttöjä katsomaan. Tätä kirjoittaessa Helsingissä on menossa kolme näyttöä: Bukowskilla (Iso Roba), Hagelstamilla (Bulevardi) ja Apollolla (Tehtaankatu).
Huutokaupoista saa taidetta halvemmalla kuin taideliikkeistä eikä tilaisuuksiin tarvitse mennä edes itse paikalle patsastelemaan vaan tarjouksensa voi jättää sähköpostitse tai netin kautta -- näin säästyy turhalta jännittämiseltä eikä ole riskiä tarjota hetken huumassa liikaa.
Ja vaikka ei aikoisi ostaa mitään, huutokauppojen näytöt ovat hyviä, ilmaisia taidenäyttelyitä, joissa voi nähdä useita satoja töitä kerralla; tunnissa hyvässä näytössä näkee enemmän (ja usein mielenkiintoisempia) töitä kuin pari päivää gallerioita kiertelemällä.
Etenkin Hagelstamin ja Bukowskin kevään ja syksyn päähuutokaupoissa pääsee näkemään museoluokan harvinasuuksia -- Schjerfbeckejä, Säreistöniemiä, Edelfeltejä, Gallen-Kalleloita, Halosia ja niin edelleen. Suuri osa töistä tulee yksityiskokoelmista ja ne päätyvät yksityiskokoelmiin ja huutokauppojen näytöt ovat ainoita tilaisuuksia, joissa me tavalliset kadun tallaajat pääsevät katsomaan näitä töitä. Isojen huutokauppojen katalogit ovat myös itsessään hyviä taidekirjoja, joiden hinta ei päätä huimaa.
Eli kipin kapin huutokauppojen näyttöjä katsomaan. Tätä kirjoittaessa Helsingissä on menossa kolme näyttöä: Bukowskilla (Iso Roba), Hagelstamilla (Bulevardi) ja Apollolla (Tehtaankatu).
9.9.2008
Miksi pornokaupat saavat...
...olla auki sunnuntaisin, mutta muut eivät?
Koko keskustelu kauppojen aukiolosta on absurdia; miksi tarvitaan viranomaista kertomaan, milloin kauppa saa olla auki ja milloin sieltä saa ostaa jotakin? Kysymyshän on kauppiaan, kaupan työntekijöiden ja asiakkaiden välisestä sopimuksesta, jossa byrokraatilla ei ole lisäarvoa.
Nykyinen aukiolotilanne on uskomaton sotku, jota Einsteinkaan ei taitaisi ymmärtää. Kaupat saavat olla auki tiettyinä sunnuntaina, eivät toisina. Alle 400 neliön (miksi 400? miksi ei 288 tai 317?) ruokakaupat saavat olla auki aina sunnuntaisin, isommat eivät. Jotkut kaupat (mm. kukkakaupat ja pornokaupat) saavat olla auki aina sunnuntaisin, muut kaupat eivät. Äly hoi!
Kaupan sunnuntaiaukiolon vastustaminen on pitkälle ammattiliittojen ja vasemmiston arvovaltataistelua. Koko argumenttipakissa on yksi ainoa mielekäs peruste: miten kaupan sunnuntaityöläisille järjestetään lastenhoito. Tämäkin argumentti rapautuu, koska laki ei ole selkeä ja sunnuntaiaukiolo on jo nyt osittain voimassa. Lisäksi on muitakin ammattiryhmiä, jotka ovat töissä sunnuntaisin -- infrastruktuuri lastenhoidon järjestämiseksi siis on olemassa.
Valitettavasti kiistan toinen osapuoli on välillä vähintään yhtä sekaisin. Nakke Nakuttaja ja hänen iloiset kokoomusveikkonsa liputtavat sunnuntaiaukiolon puolesta kilpailun lisäämisen ja hintojen alenemisen varjolla. Tämä on täyttä hevonkukkua; sunnuntaiaukiololla ja kilpailulla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyse on yksinkertaisesti mukavuudesta ja ihmisten oikeudesta päättää siitä, mitä he haluavat milloinkin tehdä.
Järki siis käteen ja kauppojen aukiolo vapaaksi! Kannattaa myös muistaa, että sunnuntaiaukiolon salliminen ei tarkoita, että aukiolo olisi pakollista -- se on kauppiaan päätös.
Mutta pelkäänpä pahoin, että vielä kauan saan sunnuntaisin tuijottaa Pohjois-Tapiolan ostarilla kun pornokauppa on auki, mutta kehystysliike, radioliike, sisustusliike, urheiluliike ja muut kaupat ovat kiinni.
Järjetöntä puuhaa.
Koko keskustelu kauppojen aukiolosta on absurdia; miksi tarvitaan viranomaista kertomaan, milloin kauppa saa olla auki ja milloin sieltä saa ostaa jotakin? Kysymyshän on kauppiaan, kaupan työntekijöiden ja asiakkaiden välisestä sopimuksesta, jossa byrokraatilla ei ole lisäarvoa.
Nykyinen aukiolotilanne on uskomaton sotku, jota Einsteinkaan ei taitaisi ymmärtää. Kaupat saavat olla auki tiettyinä sunnuntaina, eivät toisina. Alle 400 neliön (miksi 400? miksi ei 288 tai 317?) ruokakaupat saavat olla auki aina sunnuntaisin, isommat eivät. Jotkut kaupat (mm. kukkakaupat ja pornokaupat) saavat olla auki aina sunnuntaisin, muut kaupat eivät. Äly hoi!
Kaupan sunnuntaiaukiolon vastustaminen on pitkälle ammattiliittojen ja vasemmiston arvovaltataistelua. Koko argumenttipakissa on yksi ainoa mielekäs peruste: miten kaupan sunnuntaityöläisille järjestetään lastenhoito. Tämäkin argumentti rapautuu, koska laki ei ole selkeä ja sunnuntaiaukiolo on jo nyt osittain voimassa. Lisäksi on muitakin ammattiryhmiä, jotka ovat töissä sunnuntaisin -- infrastruktuuri lastenhoidon järjestämiseksi siis on olemassa.
Valitettavasti kiistan toinen osapuoli on välillä vähintään yhtä sekaisin. Nakke Nakuttaja ja hänen iloiset kokoomusveikkonsa liputtavat sunnuntaiaukiolon puolesta kilpailun lisäämisen ja hintojen alenemisen varjolla. Tämä on täyttä hevonkukkua; sunnuntaiaukiololla ja kilpailulla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kyse on yksinkertaisesti mukavuudesta ja ihmisten oikeudesta päättää siitä, mitä he haluavat milloinkin tehdä.
Järki siis käteen ja kauppojen aukiolo vapaaksi! Kannattaa myös muistaa, että sunnuntaiaukiolon salliminen ei tarkoita, että aukiolo olisi pakollista -- se on kauppiaan päätös.
Mutta pelkäänpä pahoin, että vielä kauan saan sunnuntaisin tuijottaa Pohjois-Tapiolan ostarilla kun pornokauppa on auki, mutta kehystysliike, radioliike, sisustusliike, urheiluliike ja muut kaupat ovat kiinni.
Järjetöntä puuhaa.
7.9.2008
Soininvaaran kalenteri sekosi
Osmo Soininvaara pläjäytti blogissaan vuoden toistaiseksi parhaan aprillipilan ehdottamalla Kehä I:n toisen kaistan varaamista bussikaistaksi.
Valitettavasti tänään on syyskuun 7. päivä, eikä juttu oikein naurata. Jos mösjöö S. tutkisi tilastoja hän huomaisi, että Kehä I on Suomen vilkkaiten liikennöity väylä, jonka tukkoisimmilla osuuksilla kulkee reilusti yli 80.000 ajoneuvoa. Toisen kaistan vieminen pois autoilta olisi viherdiktatuuria, ei muuta.
Jos kehälle sen sijaan saataisiin kolmas kaista, yhden kaistan varaaminen joukkoliikenteelle voisi olla mahdollista ja jopa järkevää.
Soininvaaran kunniaksi tosin sanottakoon, että hän sentään sanailee merkityksellisistä asioista, toisin kuin Osku Pajamäki, joka keskittyy vertikaalisen erottelun vähentämiseen...
Espoon juhlavuoden jälkilasku
Jo tammikuussa Ikonoklasti ihmetteli Espoon hallusinatorisen 550-vuotisjuhlan kustannuksia ja arveli niiden nousevan yli 2 miljoonan euron. Summalle on sittemmin saatu vahvistus: Espoon kaupungin tiedotuksen mukaan juhliin on varattu 2,8 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan Espoo valittaa rahapulaa ja säästää -- alla pari esimerkkiä:
PS. Julkishallinnon budjetointikäytännöt tuntien olen hämmästynyt ellei juhlavuoden kokonaiskustannukseksi muodostu reilusti yli 3 miljoonaa euroa.
PPS. Pelkän rahanmenon lisäksi tähän hömpötykseen on mennyt todella paljon kunnan virkamiesten aikaa. Olisikohan senkin ajan voinut käyttää paremmin kuin logoja ja lippuja suunnitellen?
Samaan aikaan Espoo valittaa rahapulaa ja säästää -- alla pari esimerkkiä:
- koulujen tuntiresurssia aiotaan supistaa 2 %, jotta saadaan aikaan 700.000 euron säästöt
- päivähoitomaksuja korotetaan 16,5 % (ei, tämä ei ollut pakollista, toisin kuin annetaan ymmärtää)
PS. Julkishallinnon budjetointikäytännöt tuntien olen hämmästynyt ellei juhlavuoden kokonaiskustannukseksi muodostu reilusti yli 3 miljoonaa euroa.
PPS. Pelkän rahanmenon lisäksi tähän hömpötykseen on mennyt todella paljon kunnan virkamiesten aikaa. Olisikohan senkin ajan voinut käyttää paremmin kuin logoja ja lippuja suunnitellen?
5.9.2008
Kahden hissin väkeä
Keskuskadun ja Kaivokadun kulmassa sijaitsevassa WTC-talossa sijaitsee sekä Lääkäriasema Diacor että Asianajotoimisto Roschier -- omien alojensa johtavia toimijoita kumpikin.
Roschier näyttää kuitenkin olevan allerginen tuulipukukansalle; etenkin sairaalle sellaiselle. Talon aulassa on kolme hissiä, joista kaksi on varattu Roschierin paremmalle väelle ja vain yksi Diacorin vaivaisille vaikka on erittäin todennäköistä, että Diacorilla käy päivittäin paljon enemmän asiakkaita kuin Roschierilla.
Ja sitten juristit vielä ihmettelevät, miksi heistä ei pidetä...
Roschier näyttää kuitenkin olevan allerginen tuulipukukansalle; etenkin sairaalle sellaiselle. Talon aulassa on kolme hissiä, joista kaksi on varattu Roschierin paremmalle väelle ja vain yksi Diacorin vaivaisille vaikka on erittäin todennäköistä, että Diacorilla käy päivittäin paljon enemmän asiakkaita kuin Roschierilla.
Ja sitten juristit vielä ihmettelevät, miksi heistä ei pidetä...
4.9.2008
Miksi Pirkka plagioi?
Kesko on tuonut K-kauppoihin uuden Pirkka Parhaat -tuotesarjan. Tämä on sinänsä hienoa, sillä kaupan oma premium-sarja on aikaisemmin Suomesta puuttunut.
Mutta miksi, ah miksi Keskon on täytynyt plagioida englantilaisen Tesco-ketjun Tesco's Finest -sarjan graafinen ilme? Vai mitä mieltä olette:
Samat värit, samanlainen layout.
Tokihan Tesco's Finest on ollut koko sarjan esikuva, mutta vähän omaperäisyyttäkin olisi voinut olla.
Vai toteuttaako Kesko vanhaa amerikkalaista viisautta: "Matkiminen on imartelun aidoin muoto"?
Mutta miksi, ah miksi Keskon on täytynyt plagioida englantilaisen Tesco-ketjun Tesco's Finest -sarjan graafinen ilme? Vai mitä mieltä olette:
Samat värit, samanlainen layout.
Tokihan Tesco's Finest on ollut koko sarjan esikuva, mutta vähän omaperäisyyttäkin olisi voinut olla.
Vai toteuttaako Kesko vanhaa amerikkalaista viisautta: "Matkiminen on imartelun aidoin muoto"?
Jos minä olisin Teppo Tesco, olisin kettuuntunut. Ellei Kesko sitten maksaisi minulle lisenssimaksuja.
Miksi John McCainista ei saa tulla USA:n presidenttiä
Kaksi sanaa: Sarah Palin.
McCain on 72-vuotias; hänen iässään alkaa jo olla turhan mahdollista, että hän ei pysty hoitamaan tehtäviään koko kauden ajan. Tässä skenaariossa presidentiksi tulee Palin, jonka poliittinen filosofia on seuraava:
* Hän vastustaa aborttia ja aborttioikeutta
* Hän on fundamentalistikristitty
* Hän kannattaa evoluutioteorian ja intelligent designin opettamista kouluissa
* Hän kannattaa kirjojen kieltämistä
* Hän ei usko ihmisen toiminnan vaikuttavan kasvihuoneilmiöön
Jos tällainen ihminen pääsee johtamaan maailman suurinta taloudellista ja sotilaallista mahtia, seuraukset voivat olla hirvittävät.
Go Barack!!!
30.8.2008
Kavala koira
Ystäväperheen koira, Humppa, on meillä aika ajoin hoidossa. Hauva on oppinut kiitettävän hyvin perhedynamiikan ja parisuhdekommunikaation koukerot.
Aamu- ta iltalenkille halutessaan Humppa ei suinkaan tule pyytämään minulta, että veisin sen ulos. Se tietää, että todennäköisesti kääntäisin vain kylkeä tai piiloutuisin läppärin taakse ja sanoisin että "kohta, kohta".
Älykkäästi Humppa meneekin paremman puoliskoni luokse pyytämään ulospääsyä. Tämä ei käännä kylkeä tai kätkeydy läppärin taakse vaan toteaa "Jussi, vie Humppa ulos". Kun käsky tulee komentoketjusta itseni yläpuolelta, vetkuttelu ei auta, vaan Humppa pääsee ulos ilman sen suurempia odotteluita.
Turhan älykäs karvaturri...
Aamu- ta iltalenkille halutessaan Humppa ei suinkaan tule pyytämään minulta, että veisin sen ulos. Se tietää, että todennäköisesti kääntäisin vain kylkeä tai piiloutuisin läppärin taakse ja sanoisin että "kohta, kohta".
Älykkäästi Humppa meneekin paremman puoliskoni luokse pyytämään ulospääsyä. Tämä ei käännä kylkeä tai kätkeydy läppärin taakse vaan toteaa "Jussi, vie Humppa ulos". Kun käsky tulee komentoketjusta itseni yläpuolelta, vetkuttelu ei auta, vaan Humppa pääsee ulos ilman sen suurempia odotteluita.
Turhan älykäs karvaturri...
29.8.2008
SDP:n kummallinen logiikka
Sosiaalidemokraattien mukaan minusta tulee ensi vuonna vielä nykyistäkin suurempi riistäjä -- saan veronkevennyksen myötä rahaa valtiolta; vieläpä enemmän kuin pienempituloiset...
Excuse me; en saa mitään valtiolta. Itse asiassa kukaan ei saa mitään. Maksamme vain hieman vähemmän.
Veronkevennys on hyvä ja myönteinen asia. Voi jopa olla perusteltua, että siinä suositaan pienituloisia. Mutta edes sossut eivät pysty muuttamaan mustaa valkoiseksi; kevennys ei suosi suurempituloisia vaan kiristää progressiota.
Excuse me; en saa mitään valtiolta. Itse asiassa kukaan ei saa mitään. Maksamme vain hieman vähemmän.
Veronkevennys on hyvä ja myönteinen asia. Voi jopa olla perusteltua, että siinä suositaan pienituloisia. Mutta edes sossut eivät pysty muuttamaan mustaa valkoiseksi; kevennys ei suosi suurempituloisia vaan kiristää progressiota.
28.8.2008
Muumimamman harmituksen syy
Muumimamman lautaskiukuttelun syykin selvisi.
Uusimman Forbes-lehden maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listalla Halonen on sijalla 71, kun vielä vuosi sitten hän oli 50:s ja kaksi vuotta sitten sijalla 44.
Kyllä minuakin harmittaisi, jos ranking tippuisi moista vauhtia...
Uusimman Forbes-lehden maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listalla Halonen on sijalla 71, kun vielä vuosi sitten hän oli 50:s ja kaksi vuotta sitten sijalla 44.
Kyllä minuakin harmittaisi, jos ranking tippuisi moista vauhtia...
Muumimamman musikaaliset lautaset
Mariankadun Muumimamma on taas murahtanut ja päättänyt leikkiä ulkopoliittisia musikaalisia lautasia. Koska Madam Halosen ego ei kestä olla poissa EU:n Georgia-huippukokouksesta, ETYJin puheenjohtajana toimiva Stubido joutuu käyttämään palvelijoiden ovea.
Eikö voitaisi sopia, että Muumimamma ja Omppumehumies vaikka vuorottelesivat näissä kesteissä tai vetäisivät pitkää tikkua osallistumisesta, niin tästä toistuvasta lautasfarssista päästäisiin eroon.
Etenkin tällä kierroksella kumpikin voisi vetäytyä nurkkaan häpeämään, koska ainoa, jolla kokouksessa on oikeasti asiaa, on Stubido.
Eikö voitaisi sopia, että Muumimamma ja Omppumehumies vaikka vuorottelesivat näissä kesteissä tai vetäisivät pitkää tikkua osallistumisesta, niin tästä toistuvasta lautasfarssista päästäisiin eroon.
Etenkin tällä kierroksella kumpikin voisi vetäytyä nurkkaan häpeämään, koska ainoa, jolla kokouksessa on oikeasti asiaa, on Stubido.
26.8.2008
Olympialaista ulkopolitiikkaa
Pienen valtion iso naapurivaltio soti(i) toisen pienen naapurivaltionsa kanssa.
Yksinkertainen maallikko voisi kuvitella pienen valtion korkeimman ulkopoliittisen johdon kiinnostuvan asiasta. Pienen valtion tärkeimmät ulkopoliittiset linjaukset määrittelevä elin ei kuitenkaan ole kokoontunut.
Syynä tähän ovat olleet presidentin ja pääministerin tärkeämmät menot: on pitänyt olla lomilla ja vierailla itäisessä suurkaupungissa järjestettävissä urheilukilpailuissa. Aina urheilukilpailut yhden pienen sodan voittavat, etenkin kun siellä heitetään keihästä.
Harvassa maassa asioiden tärkeysjärjestys on näin hienolla tolalla.
Yksinkertainen maallikko voisi kuvitella pienen valtion korkeimman ulkopoliittisen johdon kiinnostuvan asiasta. Pienen valtion tärkeimmät ulkopoliittiset linjaukset määrittelevä elin ei kuitenkaan ole kokoontunut.
Syynä tähän ovat olleet presidentin ja pääministerin tärkeämmät menot: on pitänyt olla lomilla ja vierailla itäisessä suurkaupungissa järjestettävissä urheilukilpailuissa. Aina urheilukilpailut yhden pienen sodan voittavat, etenkin kun siellä heitetään keihästä.
Harvassa maassa asioiden tärkeysjärjestys on näin hienolla tolalla.
25.8.2008
Postres pitää pintansa
Kävimme männäviikolla juhlimassa paremman puoliskon syntymäpäivää päivällisellä Helsingin jälkiruokamekassa, ravintola Postresissä.
Possu (niin kuulemma alan insaiderit sitä kutsuvat) oli positiivinen kokemus; selkeä ja rauhallinen sali, toimiva ja asiantunteva palvelu ja lyhyt, selkeä lista.
Pieni miinus tulee kuitenkin menun sekakielisyydestä; lähes joka ruokalajissa oli mukana aimo annos keittiöranskaa, joka ei auennut edes keskimäärin varsin kokeneille ruokailijoille. Ehkä kulinaristinen eksaktius vaatii moisia termihirviöitä, mutta olisi kohteliasta kertoa myös selkokielellä, mitä nimet tarkoittavat. Kysymällä asiat selvisivät, mutta jatkuvat tarjoilijan tenttaaminenkin alkaa maistua muulta kuin gourmetilta ennen pitkää.
Viinilistaa emme tutkineet sampanjaosastoa pidemmälle, mutta se todettiin persoonalliseksi ja toimivaksi. Valitsemamme Andre Clouet'n kuohujuoma kustansi 110 euroa, kun sen ravintolan sisäänostohinta on 49 euroa -- eli katetaso ei ole aivan niin kohtuuton kuin joissain muissa laaturavintoloissa. Ja juoma itsessään oli aivan mainiota.
Ateria alkoi keittiön tervehdyksellä -- kolmenlaisella perunalla. Tarjolla oli yksi ranskanperuna kotitekoisen ketsupin kanssa (yllättävää kyllä, ranskis oli vähän vetinen), puikulamuhennosta ja uutta perunaa voin kanssa.
Alkuruoaksi nautitut katkarapu-casse-croute ja lohicoulibiac olivat maukkaita ja raikkaita -- eivät ehkä elämää suurempia, mutta hyvin valmistettuja.
Pääruoaksi tilaamamme Bressen kana ja Pauillacin maitokaritsa olivat maukkaita ja erittäin hyvin kypsytettyjä -- etenkin lammas oli harvinaisen herkullista. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tilaa jäi Postresin bravuurille: jälkiruoalle.
Suklaaganache oli vähintään taivaallista ja mansikkafrangipane oli myös varsin suussa sulavaa, joskaan se ei vienyt kieltä mukanaan samalla tavalla kuin ganache.
Kokonaisuus oli tasavarmaa yhden tähden laatua, joskin jälkiruoat nousivat selkeästi muita ruokalajeja mieleenpainuvammaksi.
Hinta oli ruoan laatuun ja määrään nähden kohtuuden rajoissa: kolmen ruokalajin ateria, pullo keskihintaista sampanjaa, kivennäisvedet, kahvit ja konjakit kahdelle hengelle noin 230 euroa.
Hinta/laatu-suhdetta voi pitää moneen muuhun ravintolaan verrattuna varsin hyvänä. Chez Dominique on vielä astetta Postresia parempi, mutta muihin yhden tähden kollegoihinsa tai kansainvälisiin verrokkeihin nähden Postres pärjää varsin hyvin.
Mutta se Postresin alkuperäinen ajatus jälkiruokavaltaisesta menusta jäi kiehtomaan: entä jos sittenkin siellä voisi syödä pelkkää jälkiruokaa...
Possu (niin kuulemma alan insaiderit sitä kutsuvat) oli positiivinen kokemus; selkeä ja rauhallinen sali, toimiva ja asiantunteva palvelu ja lyhyt, selkeä lista.
Pieni miinus tulee kuitenkin menun sekakielisyydestä; lähes joka ruokalajissa oli mukana aimo annos keittiöranskaa, joka ei auennut edes keskimäärin varsin kokeneille ruokailijoille. Ehkä kulinaristinen eksaktius vaatii moisia termihirviöitä, mutta olisi kohteliasta kertoa myös selkokielellä, mitä nimet tarkoittavat. Kysymällä asiat selvisivät, mutta jatkuvat tarjoilijan tenttaaminenkin alkaa maistua muulta kuin gourmetilta ennen pitkää.
Viinilistaa emme tutkineet sampanjaosastoa pidemmälle, mutta se todettiin persoonalliseksi ja toimivaksi. Valitsemamme Andre Clouet'n kuohujuoma kustansi 110 euroa, kun sen ravintolan sisäänostohinta on 49 euroa -- eli katetaso ei ole aivan niin kohtuuton kuin joissain muissa laaturavintoloissa. Ja juoma itsessään oli aivan mainiota.
Ateria alkoi keittiön tervehdyksellä -- kolmenlaisella perunalla. Tarjolla oli yksi ranskanperuna kotitekoisen ketsupin kanssa (yllättävää kyllä, ranskis oli vähän vetinen), puikulamuhennosta ja uutta perunaa voin kanssa.
Alkuruoaksi nautitut katkarapu-casse-croute ja lohicoulibiac olivat maukkaita ja raikkaita -- eivät ehkä elämää suurempia, mutta hyvin valmistettuja.
Pääruoaksi tilaamamme Bressen kana ja Pauillacin maitokaritsa olivat maukkaita ja erittäin hyvin kypsytettyjä -- etenkin lammas oli harvinaisen herkullista. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tilaa jäi Postresin bravuurille: jälkiruoalle.
Suklaaganache oli vähintään taivaallista ja mansikkafrangipane oli myös varsin suussa sulavaa, joskaan se ei vienyt kieltä mukanaan samalla tavalla kuin ganache.
Kokonaisuus oli tasavarmaa yhden tähden laatua, joskin jälkiruoat nousivat selkeästi muita ruokalajeja mieleenpainuvammaksi.
Hinta oli ruoan laatuun ja määrään nähden kohtuuden rajoissa: kolmen ruokalajin ateria, pullo keskihintaista sampanjaa, kivennäisvedet, kahvit ja konjakit kahdelle hengelle noin 230 euroa.
Hinta/laatu-suhdetta voi pitää moneen muuhun ravintolaan verrattuna varsin hyvänä. Chez Dominique on vielä astetta Postresia parempi, mutta muihin yhden tähden kollegoihinsa tai kansainvälisiin verrokkeihin nähden Postres pärjää varsin hyvin.
Mutta se Postresin alkuperäinen ajatus jälkiruokavaltaisesta menusta jäi kiehtomaan: entä jos sittenkin siellä voisi syödä pelkkää jälkiruokaa...
24.8.2008
Syömävalmiita vai syömäkelvottomia
Lähikauppaan on ilmestynyt jotain uutta -- avokadoja, jotka ovat syömävalmiita. Muutaman kokeilun perusteella markkinointipuhe jopa pitää paikkansa; hedelmät ovat kypsiä ja maukkaita. Hinta on tosin suolainen, noin kympin kilo.
Mutta missä on kauppiaan rehellisyys? Miksei tavallisisten avokadojen kerrota olevan syömäkelvottomia: kovia, kitkeriä ja ruoanlaittoon kelpaamattomia?
Mutta missä on kauppiaan rehellisyys? Miksei tavallisisten avokadojen kerrota olevan syömäkelvottomia: kovia, kitkeriä ja ruoanlaittoon kelpaamattomia?
13.6.2008
Perjantain lyhyet erikoiset
ad hoc: mainoshokema
ad nauseam: tosi huono mainos
carpe diem: päivän karppi
habeas corpus: meillä on ruumis
TomTom of Finland: erikoistunut navigaattori
vastenmielisiä ennusteita: limatieteen laitos
ad nauseam: tosi huono mainos
carpe diem: päivän karppi
habeas corpus: meillä on ruumis
TomTom of Finland: erikoistunut navigaattori
vastenmielisiä ennusteita: limatieteen laitos
Mariankadun taulupalo
Superministeriössä paloi tänään. Tutkimukset ovat kesken ja poliisi ja palokunta vasta spekuloivat palon syystä.
Ikonoklastin saamien tietojen mukaan palon kuitenkin aiheutti se, että ministeri Mauri Pekkarinen (KMS) poltti työhuoneessaan vaalitauluja hieman turhan energisesti.
Ikonoklastin saamien tietojen mukaan palon kuitenkin aiheutti se, että ministeri Mauri Pekkarinen (KMS) poltti työhuoneessaan vaalitauluja hieman turhan energisesti.
10.6.2008
RKP:n nahkapäätös
Viime viikonloppuna pidetyn RKP:n puoluekokouksen energiapoliittisessa kannanotossa sanotaan mm. seuraavaa:
Svenska folkpartiet är inte en aktiv pådrivare av utbyggd kärnkraft.
Samtidigt stöder vi en energipolitik som syftar till att granska alla
alternativ som är utsläppsfria, utsläppssnåla eller med tanke på
utsläpp neutrala, hållbara och ifråga om kostnadsstrukturen
lönsamma produktionsformer. Alla energiformer bör bedömas
med tanke på hela samhällets bästa.
Vapaa suomennos lienee: emme kannata mutta emme myöskään vastusta.
Yhdenasianpuolue siis välttää ottamasta mitään kantaa ainakaan vaikeampiin muihin asioihin, jotta kukaan yhdenasiankannattaja ei vetäisi hernettä nenäänsä.
Vähän ryhtiä, pliis!
Svenska folkpartiet är inte en aktiv pådrivare av utbyggd kärnkraft.
Samtidigt stöder vi en energipolitik som syftar till att granska alla
alternativ som är utsläppsfria, utsläppssnåla eller med tanke på
utsläpp neutrala, hållbara och ifråga om kostnadsstrukturen
lönsamma produktionsformer. Alla energiformer bör bedömas
med tanke på hela samhällets bästa.
Vapaa suomennos lienee: emme kannata mutta emme myöskään vastusta.
Yhdenasianpuolue siis välttää ottamasta mitään kantaa ainakaan vaikeampiin muihin asioihin, jotta kukaan yhdenasiankannattaja ei vetäisi hernettä nenäänsä.
Vähän ryhtiä, pliis!
8.6.2008
Nobelin rauhanpalkinto Euroviisuille!!
Olimme paremman puoliskon kanssa pari viikkoa sitten Belgradissa Euroviisufinaaleissa. Tilaisuus oli hieno: 20.000 ihmistä fanitti suosikkejaan sulassa sovussa ja harmoniassa.
Toisin kuin jalkapallokisoissa, Belgradissa ei puukotettu ketään, ei pahoinpidelty ketään. Paikalliset äärijärjestöt uhkailivat etukäteen homoja, mutta heidät pidettiin kisojen ajan hiljaa. Serbialaiset näkivät iloisia kanssaeurooppalaisia; näkivät, että seksuaalivähemmistöt ovat samanlaisia hyviä ihmisiä kuin muutkin; näkivät, että väkivallalle on vaihtoehtoja; näkivät, että suvaitsevaisuus on hyvä asia.
Euroviisut tuovat yhteen todella erilaisia ihmisryhmiä ainutlaatuisella tavalla. Ihmisiä yli 40 maasta, heteroja ja homoja, vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia. Tämä joukko kohtaa kerran vuodessa ympäri Eurooppaa ja bilettää ja edistää rauhaa. Peace will come!
Euroviisut ansaitsevat Nobelin rauhanpalkinnon. Paljon enemmän kuin monet sen saaneet poliitikot ja järjestöt.
Mistäs niitä ehdotuslomakkeita saikaan?
Toisin kuin jalkapallokisoissa, Belgradissa ei puukotettu ketään, ei pahoinpidelty ketään. Paikalliset äärijärjestöt uhkailivat etukäteen homoja, mutta heidät pidettiin kisojen ajan hiljaa. Serbialaiset näkivät iloisia kanssaeurooppalaisia; näkivät, että seksuaalivähemmistöt ovat samanlaisia hyviä ihmisiä kuin muutkin; näkivät, että väkivallalle on vaihtoehtoja; näkivät, että suvaitsevaisuus on hyvä asia.
Euroviisut tuovat yhteen todella erilaisia ihmisryhmiä ainutlaatuisella tavalla. Ihmisiä yli 40 maasta, heteroja ja homoja, vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia. Tämä joukko kohtaa kerran vuodessa ympäri Eurooppaa ja bilettää ja edistää rauhaa. Peace will come!
Euroviisut ansaitsevat Nobelin rauhanpalkinnon. Paljon enemmän kuin monet sen saaneet poliitikot ja järjestöt.
Mistäs niitä ehdotuslomakkeita saikaan?
7.6.2008
Polkupyörää ostamassa
Muutama viikko sitten sain idean ostaa polkupyörän -- olisi mukava pyöräillä silloin tällöin paremman puoliskon kanssa ja pyörälenkit olisivat hyvää vaihtelua juoksemiselle.
Siirryimme tuumasta toiseen ja singahdimme lähistöllä olevaan Bike Planetin myymälään hakemaan sopivaa pyörää. Erikoisliikkeessä varmaan olisi hyvä valikoima ja asiantunteva palvelu.
Saavuimme hehtaarihalliin, jossa oli satoja ellei tuhansia erilaisia pyöriä. Liikkeessä näkyi runsaat puoli tusinaa myyjää, joita ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan asiakaspalvelu. Harhailimme lähes kymmenen minuuttia pyörärivien seassa ennen kuin yksi myyjä suvaitsi lähestyä meitä ja kysyä haluaisimmeko kenties jotakin.
Kerroin, että haluan pyörän ja kerroin käyttötarpeestani ja taustastani (mm. ei omaa pyörää yli 20 vuoteen). Alkoi suunnilleen seuraava dialogi:
-- Joo, sä haluat hybridipyörän.
-- Okei, mitä hybridpyörä tarkoittaa
-- Totanoin, tiätsä, niinku, se on sellainen pyörä jolla voi tehdä vähän kaikkee.
-- Okei. Minkäslaisia tällaisia hybridipyöriä on olemassa.
-- Totanoin, tossa on XYZ. Siinä on (15 sekuntia käsittämätöntä teknistä jorinaa).
Minkäkokoisen rungon sä haluat?
-- Enpä tiedä. Minkäkokoisen minä tarvitsen?
-- Totanoin, joo, tästä mallista ei taida olla sopivaa kokoa. Tossa on ABC. Tai toi toinen, se
maksaa satasen vähemmän.
-- Selvä. Mistä tuo satasen hintaero muodostuu?
-- (Puoli minuuttia käsittämätöntä teknistä jorinaa)
-- Voisinkohan kokeilla jompaa kumpaa.
-- Joo totanoin, kyllä kai.
Myyjä talutti pyörän pihalle, antoi sen minulle ja häipyi sisälle.
Farssia jatkui vielä varttitunti ennen kuin uskoimme, että projektista ei ainakaan Bike Planetissä tule mitään ja poistuimme hiljaa takavasemmalle.
Myyjää ei tuntunut kiinnostavan asiakkaan järkevä perehdyttäminen pyörien ominaisuuksiin ja tärkeisiin valintakriteereihin vaan tekninen jorina ja asiakkaasta eroon pääseminen.
On aivan käsittämätöntä, kuinka erikoisliikkeellä (joka ei ole tunnettu ainakaan edullisista hinnoistaan) on varaa näin huonoon asiakaspalveluun. Ylimielinen, välinpitämätön ja töykeä palvelu varmisti sen, että ostan pyöräni jostain muualta kuin Bike Planetistä (jos ylipäänsä ostan sitä). Ehkä olisin saanut parempaa palvelua, jos olisin ilmoittanut haluavani viiden tonnin kilpapyörän. Mutta nyt Bike Planet hukkasi tilaisuuden saada itselleen uusi asiakas, todennäköisesti pitkäaikainen sellainen.
Siirryimme tuumasta toiseen ja singahdimme lähistöllä olevaan Bike Planetin myymälään hakemaan sopivaa pyörää. Erikoisliikkeessä varmaan olisi hyvä valikoima ja asiantunteva palvelu.
Saavuimme hehtaarihalliin, jossa oli satoja ellei tuhansia erilaisia pyöriä. Liikkeessä näkyi runsaat puoli tusinaa myyjää, joita ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan asiakaspalvelu. Harhailimme lähes kymmenen minuuttia pyörärivien seassa ennen kuin yksi myyjä suvaitsi lähestyä meitä ja kysyä haluaisimmeko kenties jotakin.
Kerroin, että haluan pyörän ja kerroin käyttötarpeestani ja taustastani (mm. ei omaa pyörää yli 20 vuoteen). Alkoi suunnilleen seuraava dialogi:
-- Joo, sä haluat hybridipyörän.
-- Okei, mitä hybridpyörä tarkoittaa
-- Totanoin, tiätsä, niinku, se on sellainen pyörä jolla voi tehdä vähän kaikkee.
-- Okei. Minkäslaisia tällaisia hybridipyöriä on olemassa.
-- Totanoin, tossa on XYZ. Siinä on (15 sekuntia käsittämätöntä teknistä jorinaa).
Minkäkokoisen rungon sä haluat?
-- Enpä tiedä. Minkäkokoisen minä tarvitsen?
-- Totanoin, joo, tästä mallista ei taida olla sopivaa kokoa. Tossa on ABC. Tai toi toinen, se
maksaa satasen vähemmän.
-- Selvä. Mistä tuo satasen hintaero muodostuu?
-- (Puoli minuuttia käsittämätöntä teknistä jorinaa)
-- Voisinkohan kokeilla jompaa kumpaa.
-- Joo totanoin, kyllä kai.
Myyjä talutti pyörän pihalle, antoi sen minulle ja häipyi sisälle.
Farssia jatkui vielä varttitunti ennen kuin uskoimme, että projektista ei ainakaan Bike Planetissä tule mitään ja poistuimme hiljaa takavasemmalle.
Myyjää ei tuntunut kiinnostavan asiakkaan järkevä perehdyttäminen pyörien ominaisuuksiin ja tärkeisiin valintakriteereihin vaan tekninen jorina ja asiakkaasta eroon pääseminen.
On aivan käsittämätöntä, kuinka erikoisliikkeellä (joka ei ole tunnettu ainakaan edullisista hinnoistaan) on varaa näin huonoon asiakaspalveluun. Ylimielinen, välinpitämätön ja töykeä palvelu varmisti sen, että ostan pyöräni jostain muualta kuin Bike Planetistä (jos ylipäänsä ostan sitä). Ehkä olisin saanut parempaa palvelua, jos olisin ilmoittanut haluavani viiden tonnin kilpapyörän. Mutta nyt Bike Planet hukkasi tilaisuuden saada itselleen uusi asiakas, todennäköisesti pitkäaikainen sellainen.
Vai että korkean teknologian ihmemaa?
Pidimme seminaaripäivää asiakkaalle menneellä viikolla. Paikaksi valitsimme toiveikkaasti Kone Buildingin Keilasatamassa. Puitteet olivat hienot -- komea näkymä Keilalahdelle, Nokia ja Radiolinja naapurissa -- itse rakennuskin komea.
Ja uudessa rakennuksessahan tekniikka toimii. Tai niinhän sitä luulisi.
Kun aamulla tiloja kuntoon pistäessämme pyytelimme WLAN-tunnuksia, meille kerrottiin, että Reguksen tarjoamissa neuvottelutiloissa ei ollut langatonta verkkoa. Mutta haluaisimmeko valkoiset vai värikkäät kahvikupit? Ja mihin aikaan lounas?
Pienen alkuhekottelun jälkeen aloimme ymmärtää, että kyseessä ei ollut vitsi. Langaton verkko toimii kyllä Ugandassa ja Ruandassa, Serbiassa ja St. Lucialla, mutta eihän sellaista nyt Espoossa ole. D'oh, kuten Homer Simpson sanoisi.
Pienen ihmettelyn jälkeen neukkareihin löytyi muutama hubi ja verkkopiuhoja, joilla saimme hetkittäin toimivia verkkoyhteyksiä.
Pieni vinkki Reguksen johtoon: elämme vuotta 2008. WLAN-verkkoja on on saanut ostaa kaupasta vasta 17 vuotta. Olisiko aika herätä ja haistella kahvin tuoksua?
Jos asia ei Regusta kiinnosta, luulisi, että Koneellakin olisi intressiä pystytää koko tilat kattavat langaton vierasverkko -- olimmehan nimenomaan Kone Buildingissä. Useimmille kävijöille kunnollinen verkko olisi hyödyllisempi kuin aulatilan kahvipöydillä lojuneet Fine Wine Magazinet (kappalehinta á 25 euroa, jolla saa jo melkein langattoman tukiaseman)...
PS. Lisäironiaa jupakkaan toi se, että asiakkaalle pitämämme seminaari käsitteli tulevaisuutta, teknologiamaailmaa vuosina 2013-2015...
Ja uudessa rakennuksessahan tekniikka toimii. Tai niinhän sitä luulisi.
Kun aamulla tiloja kuntoon pistäessämme pyytelimme WLAN-tunnuksia, meille kerrottiin, että Reguksen tarjoamissa neuvottelutiloissa ei ollut langatonta verkkoa. Mutta haluaisimmeko valkoiset vai värikkäät kahvikupit? Ja mihin aikaan lounas?
Pienen alkuhekottelun jälkeen aloimme ymmärtää, että kyseessä ei ollut vitsi. Langaton verkko toimii kyllä Ugandassa ja Ruandassa, Serbiassa ja St. Lucialla, mutta eihän sellaista nyt Espoossa ole. D'oh, kuten Homer Simpson sanoisi.
Pienen ihmettelyn jälkeen neukkareihin löytyi muutama hubi ja verkkopiuhoja, joilla saimme hetkittäin toimivia verkkoyhteyksiä.
Pieni vinkki Reguksen johtoon: elämme vuotta 2008. WLAN-verkkoja on on saanut ostaa kaupasta vasta 17 vuotta. Olisiko aika herätä ja haistella kahvin tuoksua?
Jos asia ei Regusta kiinnosta, luulisi, että Koneellakin olisi intressiä pystytää koko tilat kattavat langaton vierasverkko -- olimmehan nimenomaan Kone Buildingissä. Useimmille kävijöille kunnollinen verkko olisi hyödyllisempi kuin aulatilan kahvipöydillä lojuneet Fine Wine Magazinet (kappalehinta á 25 euroa, jolla saa jo melkein langattoman tukiaseman)...
PS. Lisäironiaa jupakkaan toi se, että asiakkaalle pitämämme seminaari käsitteli tulevaisuutta, teknologiamaailmaa vuosina 2013-2015...
18.5.2008
Där vi en gång satt
Kari Heiskasen teatterisovitus Kjell Westön tiiliskiviromaanista "Missä kuljimme kerran" on nyt nähty. Nelihenkisessä seuruessamme oli hyvä sekoitus: kaksi Westö-fania, jotka olivat lukeneet kirjan; yksi Westö-fani, joka ei ollut lukenut kirjaa ja yksi Westö-agnostikko (siis minä).
Alku oli lupaava: tapahtumat vuodesta 1906 kansalaissodan loppuun saakka oli kuvattu dynaamisesti ja jännite oli vahva. Aikasiirtymät olivat sujuvia ja rytmi hyvä. Vuokko Hovatta (Lucie), Eero Aho (Eccu) ja Pekka Valkeejärvi (Grandell) olivat erinomaisia (niin kuin koko näytelmän ajan).
Haasteet alkoivat vuodesta 1918; kaleidoskooppimainen kerronta ei pysynyt kasassa, hahmoja oli liikaa ja näytelmä hajosi sirpaleiseksi kokoelmaksi episodeja, joilla ei ollut selkeää yhteistä nimittäjää eikä punaista lankaa. Jouko Klemettilän Henning ja erityisesti Pekka Huotarin Cedi jäivät miltei karikatyyreiksi.
Ongelma paheni entisestään toisella puoliajalla, jossa muiden päähenkilöiden rinnalle astui Niko Saarelan esittämä Allu -- hän jäi kuitenkin ohueksi pahvihahmoksi, joka ensin seilasi merellä, sitten pelasi jalkapalloa ja lopulta radikalisoitui kommunistiksi. Näytelmän naiset pitivät Allusta, mutta yleisön oli vaikea ymmärtää miksi.
Kohtaustasolla dramaturgia ja ohjaus toimi pääsääntöisesti hyvin. Heiskanen käytti kaupunginteatterin suuren näyttämön tilaa hyvin hyväkseen ja puvustus ja lavastus olivat hyvää ammattitaitoiseta työtä.
Näytelmän suurin probleema oli laajan kirjan turhankin orjallinen seuranta ja tiivistämisen puute. Kuka tahansa päähenkilöistä olisi riittänyt näytelmän kantavaksi voimaksi. Nyt kun kaikkia neljää koetettiin pitää esillä tasapuolisesti, he jäivät pinnallisiksi luonnoksiksi.
Kirjan lukeminen vaikutti selvästi katsomiskokemukseen: kahden lukeneen vaikutelma oli positiivisempi kuin meidän lukemattomien. Kirjan tunteville punaisen langan löytäminen ja episodien yhdistäminen toisiinsa oli nähtävästi helpompi tehtävä kuin meille vähemmän sivistyneille.
Alku oli lupaava: tapahtumat vuodesta 1906 kansalaissodan loppuun saakka oli kuvattu dynaamisesti ja jännite oli vahva. Aikasiirtymät olivat sujuvia ja rytmi hyvä. Vuokko Hovatta (Lucie), Eero Aho (Eccu) ja Pekka Valkeejärvi (Grandell) olivat erinomaisia (niin kuin koko näytelmän ajan).
Haasteet alkoivat vuodesta 1918; kaleidoskooppimainen kerronta ei pysynyt kasassa, hahmoja oli liikaa ja näytelmä hajosi sirpaleiseksi kokoelmaksi episodeja, joilla ei ollut selkeää yhteistä nimittäjää eikä punaista lankaa. Jouko Klemettilän Henning ja erityisesti Pekka Huotarin Cedi jäivät miltei karikatyyreiksi.
Ongelma paheni entisestään toisella puoliajalla, jossa muiden päähenkilöiden rinnalle astui Niko Saarelan esittämä Allu -- hän jäi kuitenkin ohueksi pahvihahmoksi, joka ensin seilasi merellä, sitten pelasi jalkapalloa ja lopulta radikalisoitui kommunistiksi. Näytelmän naiset pitivät Allusta, mutta yleisön oli vaikea ymmärtää miksi.
Kohtaustasolla dramaturgia ja ohjaus toimi pääsääntöisesti hyvin. Heiskanen käytti kaupunginteatterin suuren näyttämön tilaa hyvin hyväkseen ja puvustus ja lavastus olivat hyvää ammattitaitoiseta työtä.
Näytelmän suurin probleema oli laajan kirjan turhankin orjallinen seuranta ja tiivistämisen puute. Kuka tahansa päähenkilöistä olisi riittänyt näytelmän kantavaksi voimaksi. Nyt kun kaikkia neljää koetettiin pitää esillä tasapuolisesti, he jäivät pinnallisiksi luonnoksiksi.
Kirjan lukeminen vaikutti selvästi katsomiskokemukseen: kahden lukeneen vaikutelma oli positiivisempi kuin meidän lukemattomien. Kirjan tunteville punaisen langan löytäminen ja episodien yhdistäminen toisiinsa oli nähtävästi helpompi tehtävä kuin meille vähemmän sivistyneille.
16.5.2008
Helsingin paras lounas
Pääsin pitkästä aikaa syömään Chez Dominiqueen.
Siellä on todennäköisesti Helsingin kallein lounas -- 49 euroa kolmen ruokalajin menyystä. Lounaan hinta/laatu-suhde lienee kuitenkin myös Helsingin paras.
Noin viiden lounarin hinnalla (jätän mielelläni neljänä päivänä lounaan väliin tästä ilosta) saa huippupalvelua tyylikkäässä miljöössä ja neljä loistavasti tehtyä makumatkaa (alussa on keittiön tervehdys).
Laadultaan ruoka kestää vertailun mihin tahansa kansainväliseen huippuravintolaan (CD oli tuoreimmassa maailman parhaiden ravintoiloiden listassa sijalla 39).
Säästäkää lounareita ja menkää syömään kunnolla!
PS. Edes varausta ei välttämättä tarvitse; me marssimme sisään ex tempore ja tilaa oli runsaasti.
Siellä on todennäköisesti Helsingin kallein lounas -- 49 euroa kolmen ruokalajin menyystä. Lounaan hinta/laatu-suhde lienee kuitenkin myös Helsingin paras.
Noin viiden lounarin hinnalla (jätän mielelläni neljänä päivänä lounaan väliin tästä ilosta) saa huippupalvelua tyylikkäässä miljöössä ja neljä loistavasti tehtyä makumatkaa (alussa on keittiön tervehdys).
Laadultaan ruoka kestää vertailun mihin tahansa kansainväliseen huippuravintolaan (CD oli tuoreimmassa maailman parhaiden ravintoiloiden listassa sijalla 39).
Säästäkää lounareita ja menkää syömään kunnolla!
PS. Edes varausta ei välttämättä tarvitse; me marssimme sisään ex tempore ja tilaa oli runsaasti.
15.5.2008
Groteskin rehabilitaatio
Vaikka viime vuoden puolella haukuinkin ravintola Groteskin, olen viime aikoina ajautunut sinne useamman kerran lounaalle (konttori on samassa korttelissa, jos jotain perusteluja kaivataan). Aluksi vähän vastentahtoisesti muiden seurassa, sitten aktiivisemmin ja nyt mielellään, jopa vieraiden kanssa.
Lounasvaihtoehdot ovat selkeät: lounarihintaan keitto tai kotiruoka; runsaalla 20 eurolla kolmen lajin menu. Olen pysytellyt lounarilinjalla ja todennut keiton joka kerralla erinomaiseksi ja kotiruoankin mainiosti tehdyksi ja maukkaaksi. Menneen maanantain merimiespihvi oli jo varsin lähellä todellisen hyvän kotiruoan tasoa. Ja leipä on hyvää.
Myös henkilöstö on hioutunut varsin toimivaksi pumpuksi. Palvelu on mutkatonta mutta ystävällistä ja toimivaa.
Tätä vauhtia pian on uskaltauduttava kokeilemaan pitkää kaavaa ja sitten taas päivällistä.
Viimeaikaisen kehityksen valossa negatiiviset ensikokemukseni johtuivat ravintolan alkukankeudesta -- nyt ainakin ollaan jo mukavasti banaalin yläpuolella.
Lounasvaihtoehdot ovat selkeät: lounarihintaan keitto tai kotiruoka; runsaalla 20 eurolla kolmen lajin menu. Olen pysytellyt lounarilinjalla ja todennut keiton joka kerralla erinomaiseksi ja kotiruoankin mainiosti tehdyksi ja maukkaaksi. Menneen maanantain merimiespihvi oli jo varsin lähellä todellisen hyvän kotiruoan tasoa. Ja leipä on hyvää.
Myös henkilöstö on hioutunut varsin toimivaksi pumpuksi. Palvelu on mutkatonta mutta ystävällistä ja toimivaa.
Tätä vauhtia pian on uskaltauduttava kokeilemaan pitkää kaavaa ja sitten taas päivällistä.
Viimeaikaisen kehityksen valossa negatiiviset ensikokemukseni johtuivat ravintolan alkukankeudesta -- nyt ainakin ollaan jo mukavasti banaalin yläpuolella.
12.5.2008
Valjakkala/Fouganthine linnaan!
Nyt pitäisi tämän pelleilyn riittää.
Juha Valjakkala a.k.a Nikita Fouganthine kuuluu vankilaan. Hänen sellinsä avain kuuluu Marianien hautaan tai muuhun riittävän syvään paikkaan.
Herra tappoi kolme ihmistä vuonna 1988. Hän on vankeusaikanaan karannut vuosina 1994 (panttivangin kera), 2002 ja 2006. Hän on yrittänyt pakoa vuosina 1989, 1991, 1997 ja 2004.
Nyt kun oikeuslaitoksemme suuressa viisaudessaan päästi vesselin koevapaalle, tämä anasti pari autoa, ajoi kortitta, vaaransi liikennettä ja yritti nähtävästi paeta maasta. Ja viranomaiset vielä ihmettelevät, että pitäisikö tästä viimeisestä tempauksesta rangaista mitenkään. Radiouutisissa viranomaiset sössöttävät, että ei nyt Ruotsissa ihan panikoitua kannata... Voi kehveli.
ÄLY HOI!!! Miksi meidän verorahojamme tuhlataan tällaiseen farssiin todistettavasti yhteiskuntakelvottoman ja vaarallisen rikollisen kanssa? Elinkautisen pitää joskus tarkoittaa elinikäistä ja tämä jos mikä on sellainen tapaus.
Eli: Valjakkala kuuluu vankilaan. Avain kuuluu syvänteeseen. Toimikaa!
Juha Valjakkala a.k.a Nikita Fouganthine kuuluu vankilaan. Hänen sellinsä avain kuuluu Marianien hautaan tai muuhun riittävän syvään paikkaan.
Herra tappoi kolme ihmistä vuonna 1988. Hän on vankeusaikanaan karannut vuosina 1994 (panttivangin kera), 2002 ja 2006. Hän on yrittänyt pakoa vuosina 1989, 1991, 1997 ja 2004.
Nyt kun oikeuslaitoksemme suuressa viisaudessaan päästi vesselin koevapaalle, tämä anasti pari autoa, ajoi kortitta, vaaransi liikennettä ja yritti nähtävästi paeta maasta. Ja viranomaiset vielä ihmettelevät, että pitäisikö tästä viimeisestä tempauksesta rangaista mitenkään. Radiouutisissa viranomaiset sössöttävät, että ei nyt Ruotsissa ihan panikoitua kannata... Voi kehveli.
ÄLY HOI!!! Miksi meidän verorahojamme tuhlataan tällaiseen farssiin todistettavasti yhteiskuntakelvottoman ja vaarallisen rikollisen kanssa? Elinkautisen pitää joskus tarkoittaa elinikäistä ja tämä jos mikä on sellainen tapaus.
Eli: Valjakkala kuuluu vankilaan. Avain kuuluu syvänteeseen. Toimikaa!
3.5.2008
Demo ei petä
Demo on ollut jo pitkään suosikkiravintolani Helsingissä. Tasalaatuista, hyvää ruokaa; ei turhaa piperrystä; hyvä hinta/laatu-suhde. Demossa en ole vielä tähän mennessä pettynyt.
Tänään ravintolaa testattiin äärimmäisissä olosuhteissa, sillä veimme sinne vanhempani. He eivät ole varsinaisesti nirsoja, mutta monille ravintoloille hankalia asiakkaita. Ruoan pitäisi olla hyvää, mutta ei liian hienoa; palvelun pitäisi olla suvujaa, mutta ei lipevää.
Neljän ruokalajin menyyn alkua odotellessa saimme kahta hyvää leipää, jotka katosivat makoisiin suihimme alta aikayksikön.
Alkuruokana tarjottiin taivaallisen hyvää parsakeittoa, jonka höysteenä tarjottiin kirjaimellisesti suussa sulavaa ankkacarpacciota. Hyvä, täyteläinen parsa ja aavistus sherryä tukivat toinen toisiaan ja keitto todettin yhteistyymin herkulliseksi.
Pääruoaksi saimme paahdettua naudan marmorifilettä, joka oli täydellisesti kypsytettyä. Aluksi suu kaipasi hieman lisää suolaa, mutta sitten ymmärsin keittiömestarin pointin: vähäsuolaisuus korosti lihan hyvää perusmakua, joka pääsi näin oikeuksiinsa. Lisukkeet olivat myös erinomaisia: tryffeliperunamuhennosta ja kurpitsapyreetä.
Juustojen kanssa tarjottu pähkinäleipä ja pähkina-viikunamuhennos olivat erinomaisia ja aterian kruunasi raikas, hedelmäinen jälkiruokakimara.
Demo teki sen taas: luotettavaa, tyylikästä, laadukasta ja maukasta ruokaa ilman turhia krumeluureja ja piperryksiä. Maut olivat kohdallaan, ruoka täydellisesti kypsytettyä ja tarjoilu mutkattoman ystävällistä.
Minä siis pidin. Ja mikä tärkeintä, vanhempani pitivät. Oli ilo näyttää heille, että Helsingissä osataan tehdä todella hyvää ruokaa.
Kun tähän vielä lisää sen, että aterian hinta per nuppi oli vain muutaman euron kalliimpi kuin vappupäivän lounasfiaskossa, voi vain todeta, että Demon hinta/laatu-suhde on ylivertainen Helsingin fine dining -ravintoloissa.
Bravo, Demo!
Tänään ravintolaa testattiin äärimmäisissä olosuhteissa, sillä veimme sinne vanhempani. He eivät ole varsinaisesti nirsoja, mutta monille ravintoloille hankalia asiakkaita. Ruoan pitäisi olla hyvää, mutta ei liian hienoa; palvelun pitäisi olla suvujaa, mutta ei lipevää.
Neljän ruokalajin menyyn alkua odotellessa saimme kahta hyvää leipää, jotka katosivat makoisiin suihimme alta aikayksikön.
Alkuruokana tarjottiin taivaallisen hyvää parsakeittoa, jonka höysteenä tarjottiin kirjaimellisesti suussa sulavaa ankkacarpacciota. Hyvä, täyteläinen parsa ja aavistus sherryä tukivat toinen toisiaan ja keitto todettin yhteistyymin herkulliseksi.
Pääruoaksi saimme paahdettua naudan marmorifilettä, joka oli täydellisesti kypsytettyä. Aluksi suu kaipasi hieman lisää suolaa, mutta sitten ymmärsin keittiömestarin pointin: vähäsuolaisuus korosti lihan hyvää perusmakua, joka pääsi näin oikeuksiinsa. Lisukkeet olivat myös erinomaisia: tryffeliperunamuhennosta ja kurpitsapyreetä.
Juustojen kanssa tarjottu pähkinäleipä ja pähkina-viikunamuhennos olivat erinomaisia ja aterian kruunasi raikas, hedelmäinen jälkiruokakimara.
Demo teki sen taas: luotettavaa, tyylikästä, laadukasta ja maukasta ruokaa ilman turhia krumeluureja ja piperryksiä. Maut olivat kohdallaan, ruoka täydellisesti kypsytettyä ja tarjoilu mutkattoman ystävällistä.
Minä siis pidin. Ja mikä tärkeintä, vanhempani pitivät. Oli ilo näyttää heille, että Helsingissä osataan tehdä todella hyvää ruokaa.
Kun tähän vielä lisää sen, että aterian hinta per nuppi oli vain muutaman euron kalliimpi kuin vappupäivän lounasfiaskossa, voi vain todeta, että Demon hinta/laatu-suhde on ylivertainen Helsingin fine dining -ravintoloissa.
Bravo, Demo!
1.5.2008
Amerikan lahja kuohuviinimaailmalle
Champagnen alueen ulkopuolelta tulevia kuohuviinejä ei saa kutsua sampanjaksi. Useimmat kuohuviinit eivät edes houkuttele rikkomaan tätä sääntöä, mutta nyt Alkoon on ilmestynyt poikkeus.
Ja yllättävää kyllä, tämä superkupliva tulee kuohuviinien albaniasta, Yhdysvalloista. (Älkää ymmärtäkö minua väärin; Kaliforniasta tulee aivan siedettäviäkin kuohuviinejä, mutta USA:ssa on keksitty myös Cold Duckin kaltainen makea hirvitys).
Schramsberg Blanc de Blancs Vintage Brut 2004 (100 % Chardonnay) on kallein kuohuviini Alkossa miesmuistiin. Mutta 24 euron hinnasta huolimatta juoma on löytö -- se ei häpeä pätkääkään sampanjan rinnalla ja itse asiassa väitän, että maistajan pitää olla jo melkoinen kultasuu erottaakseen sen aidosta ranskalaisesta juomasta. Hieno maku oli melkoinen yllätys, etenkin kun Ikonoklasti ei normaalisti ole mikään suuri blanc de blancs -fani. Mutta Calistogan kellarimestari on saanut juomaan upean maun ja hienon kuplarakenteen.
Hinta/laatu-suhteeltaan Schramsberg pesee mennen tullen ja palatessa muut hinnakkkaat kuohuviinit kuten vuosikerta-cavat tai italialaiset franciacortat, jotka ovat pääsääntöisesti laatuunsa nähden kalliita.
Unohtakaa cava, kokeilkaa Kalifornian kuplivaa. Ette pety!
Ja yllättävää kyllä, tämä superkupliva tulee kuohuviinien albaniasta, Yhdysvalloista. (Älkää ymmärtäkö minua väärin; Kaliforniasta tulee aivan siedettäviäkin kuohuviinejä, mutta USA:ssa on keksitty myös Cold Duckin kaltainen makea hirvitys).
Schramsberg Blanc de Blancs Vintage Brut 2004 (100 % Chardonnay) on kallein kuohuviini Alkossa miesmuistiin. Mutta 24 euron hinnasta huolimatta juoma on löytö -- se ei häpeä pätkääkään sampanjan rinnalla ja itse asiassa väitän, että maistajan pitää olla jo melkoinen kultasuu erottaakseen sen aidosta ranskalaisesta juomasta. Hieno maku oli melkoinen yllätys, etenkin kun Ikonoklasti ei normaalisti ole mikään suuri blanc de blancs -fani. Mutta Calistogan kellarimestari on saanut juomaan upean maun ja hienon kuplarakenteen.
Hinta/laatu-suhteeltaan Schramsberg pesee mennen tullen ja palatessa muut hinnakkkaat kuohuviinit kuten vuosikerta-cavat tai italialaiset franciacortat, jotka ovat pääsääntöisesti laatuunsa nähden kalliita.
Unohtakaa cava, kokeilkaa Kalifornian kuplivaa. Ette pety!
Vappulounas ravintola Bank(rot)issa
Lahjomaton seitsemän hengen testiryhmämme saapui ravintola Bankiin kuninkaallisen täsmällisesti kello 13.00. Ryhmämme (Laamanni emerita, herra ja rouva Ikonoklasti ja neljä teiniä (iät 13-17)) ohjattiin pöytään ja alle aikayksikön olimme seisovan pöydän kimpussa.
Alkupalapöytä todettiin varsin hyväksi. Energiasmoothiet olivat vappuun sopiva aloitus, sushi oli maukasta ja salaatit vaihtelivat hyvän ja erinomaisen välillä. Erityismaininnan ansaitsee suussa sulava kalkkuna tonnato, joka antoi uutta uskoa kalkkunan käyttökelpoisuuteen ihmisravintona.
Hyvät uutiset valitettavasti loppuivat alkupalapöytään. Lämpimiä ruokia oli kahta lajia ja kumpikin oli kehnoa. Fish and Chipsin osio fish oli teknisesti huonosti tehtyä (liian raskas taikina ja kylmä öljy) ja osio chips rasvaista mössöä. Englannin kansalliskaturuoka häpäistiin oikein kunnolla. Lihaosastokaan ei antanut juuri aihetta hurraamiseen: mautonta häränseläkettä mössöisten rosmariiniperunoiden kanssa. Kyllähän se tiedetään, että seisovan pöydän lämpimät ruoat ovat vaikea taiteenlaji, mutta kyllä ammattikeittiön pitäisi pystyä parempaan.
Suurin katastrofi oli kuitenkin jälkiruoka. Tarjolla oli karkkia ja jugurttipatukoita (kaupan paketissa), Arnolds-tasoisia kuorrutettuja donitseja ja hirvittäväksi mössöksi muussattua ylimakeaa kakkua. Kahvia ja teetä sai jälkiruoan kyytipojaksi lisähintaan 3,90 per nuppi. Teetä en maistanut, mutta kahvi oli todella vetistä kultakatriinalitkua, jota en itse kehtaisi kenellekään tarjota.
Seitsemän hengen buffet (ilman tippaakaan alkoholia) maksoi 395 euroa. Etenkin tällä hinnalla suoritus oli anteeksiantamattoman heikko. Vappu lienee ravintoloille iloisen rahastuksen aikaa, koska halukkaita tulijoita on enemmän kuin tilaa, mutta luulisi keittiömestarilla olevan jotain ammattiylpeyttä -- pääruoan ja jälkiruoan kaltaiselle mössölle ei ole mitään tekosyytä eikä oikeutusta.
Summa summarum: kallis bankrotti.
Alkupalapöytä todettiin varsin hyväksi. Energiasmoothiet olivat vappuun sopiva aloitus, sushi oli maukasta ja salaatit vaihtelivat hyvän ja erinomaisen välillä. Erityismaininnan ansaitsee suussa sulava kalkkuna tonnato, joka antoi uutta uskoa kalkkunan käyttökelpoisuuteen ihmisravintona.
Hyvät uutiset valitettavasti loppuivat alkupalapöytään. Lämpimiä ruokia oli kahta lajia ja kumpikin oli kehnoa. Fish and Chipsin osio fish oli teknisesti huonosti tehtyä (liian raskas taikina ja kylmä öljy) ja osio chips rasvaista mössöä. Englannin kansalliskaturuoka häpäistiin oikein kunnolla. Lihaosastokaan ei antanut juuri aihetta hurraamiseen: mautonta häränseläkettä mössöisten rosmariiniperunoiden kanssa. Kyllähän se tiedetään, että seisovan pöydän lämpimät ruoat ovat vaikea taiteenlaji, mutta kyllä ammattikeittiön pitäisi pystyä parempaan.
Suurin katastrofi oli kuitenkin jälkiruoka. Tarjolla oli karkkia ja jugurttipatukoita (kaupan paketissa), Arnolds-tasoisia kuorrutettuja donitseja ja hirvittäväksi mössöksi muussattua ylimakeaa kakkua. Kahvia ja teetä sai jälkiruoan kyytipojaksi lisähintaan 3,90 per nuppi. Teetä en maistanut, mutta kahvi oli todella vetistä kultakatriinalitkua, jota en itse kehtaisi kenellekään tarjota.
Seitsemän hengen buffet (ilman tippaakaan alkoholia) maksoi 395 euroa. Etenkin tällä hinnalla suoritus oli anteeksiantamattoman heikko. Vappu lienee ravintoloille iloisen rahastuksen aikaa, koska halukkaita tulijoita on enemmän kuin tilaa, mutta luulisi keittiömestarilla olevan jotain ammattiylpeyttä -- pääruoan ja jälkiruoan kaltaiselle mössölle ei ole mitään tekosyytä eikä oikeutusta.
Summa summarum: kallis bankrotti.
Gmailin kirot
Olen ollut uskollinen ja tyytyväinen Gmailin käyttäjä miltei alusta alkaen. Koska palvelu on ollut ilmainen ja pääsääntöisesti hyvin toimiva, olen niellyt ilman suurempia mutinoita ajoittaiset ongelmat ja Googlen onnettoman huonon online-tuen.
Mutta perjantaina 25.4.2008 klo 17.09 tapahtui jotain mielenkiintoista. Tililleni murtauduttiin. Tai niin ainakin luulen.
Tuolloin nimittäin tililtäni lähti spämmimailia kaikille osoitekirjassani olleille. Kyseessä ei ollut pelkästään osoitteen feikkaus vaan viestit olivat tosiaan lähteneet minun tililtäni. Lisäksi spämmääjä ystävällisesti tuhosi osoitekirjani.
Onni onnettomuudessa oli, että valpas ystävä (Kiitos, Manu!) huomasi tapahtuneen klo 17.10, tekstasi minulle ja klo 17.11 olin muuttanut salasanan. Spämmit loppuivat.
(Jos muuten Sinä sait minulta spämmiä kiinalaisista halpatuotteista, pyydän nöyrästi anteeksi. Päätin olla lähettämättä viestin saaneille henkilökohtaista anteeksipyyntöä, koska se olisi vain lisännyt tarpeettoman mailin määrää).
Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Googlea ei voisi vähempää kiinnostaa selvittää asiaa tai auttaa ehkäisemään tällaisia ongelmia. Help Center pahoittelee tapahtunutta ja kehoittaa vaihtamaan salasanan. Duh!!
Kun ajattelin pyytää Googlen apua selvittämään, kuka tämän källin teki, törmäsin seuraavaan ihastuttavaan kohtaan tukisivuilla:
"Please note that we aren't able to provide you with information about attempted logins to your account including, but not limited to, the IP address from which the attempted login was made, and the time and date attempted logins occurred."
Google kyllä siis tutkii käyttäytymistäni, lukee viestini ja muutenkin on ensiluokkainen isoveli, mutta sitä ei kiinnosta auttaa minua suojelemaan yksityisyyttäni ja selvittämään, kuka teki rikoksen. Mitäs Googlen arvoissa sanottiinkaan: "Do No Evil"... Yeah, right.
Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Googlen todellisen toimintatavan ja julkisuuteen lausuttavien ylevien iskulauseiden ero alkaa käydä yhä räikeämmäksi. Google pyrkii omistamaan netin ja meidät siinä samalla, eikä sitä tosiasiassa kiinnosta mikään muu kuin voiton maksimointi. Käyttäjien turvallisuus, hyvinvointi ja palvelu ovat vain toissijaista hömpänpömppää, josta pitää aina silloin tällöin luritella julkisuuteen, jotta ihmisillä säilyisi hyvä ja pörröinen olo.
Tarinan opetukset:
1) Vaihtakaa salasanoja usein
2) Google on (toistaiseksi) hyvä renki, mutta vaarallinen isäntä
Ja nyt vappulounaalle...
Mutta perjantaina 25.4.2008 klo 17.09 tapahtui jotain mielenkiintoista. Tililleni murtauduttiin. Tai niin ainakin luulen.
Tuolloin nimittäin tililtäni lähti spämmimailia kaikille osoitekirjassani olleille. Kyseessä ei ollut pelkästään osoitteen feikkaus vaan viestit olivat tosiaan lähteneet minun tililtäni. Lisäksi spämmääjä ystävällisesti tuhosi osoitekirjani.
Onni onnettomuudessa oli, että valpas ystävä (Kiitos, Manu!) huomasi tapahtuneen klo 17.10, tekstasi minulle ja klo 17.11 olin muuttanut salasanan. Spämmit loppuivat.
(Jos muuten Sinä sait minulta spämmiä kiinalaisista halpatuotteista, pyydän nöyrästi anteeksi. Päätin olla lähettämättä viestin saaneille henkilökohtaista anteeksipyyntöä, koska se olisi vain lisännyt tarpeettoman mailin määrää).
Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Googlea ei voisi vähempää kiinnostaa selvittää asiaa tai auttaa ehkäisemään tällaisia ongelmia. Help Center pahoittelee tapahtunutta ja kehoittaa vaihtamaan salasanan. Duh!!
Kun ajattelin pyytää Googlen apua selvittämään, kuka tämän källin teki, törmäsin seuraavaan ihastuttavaan kohtaan tukisivuilla:
"Please note that we aren't able to provide you with information about attempted logins to your account including, but not limited to, the IP address from which the attempted login was made, and the time and date attempted logins occurred."
Google kyllä siis tutkii käyttäytymistäni, lukee viestini ja muutenkin on ensiluokkainen isoveli, mutta sitä ei kiinnosta auttaa minua suojelemaan yksityisyyttäni ja selvittämään, kuka teki rikoksen. Mitäs Googlen arvoissa sanottiinkaan: "Do No Evil"... Yeah, right.
Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Googlen todellisen toimintatavan ja julkisuuteen lausuttavien ylevien iskulauseiden ero alkaa käydä yhä räikeämmäksi. Google pyrkii omistamaan netin ja meidät siinä samalla, eikä sitä tosiasiassa kiinnosta mikään muu kuin voiton maksimointi. Käyttäjien turvallisuus, hyvinvointi ja palvelu ovat vain toissijaista hömpänpömppää, josta pitää aina silloin tällöin luritella julkisuuteen, jotta ihmisillä säilyisi hyvä ja pörröinen olo.
Tarinan opetukset:
1) Vaihtakaa salasanoja usein
2) Google on (toistaiseksi) hyvä renki, mutta vaarallinen isäntä
Ja nyt vappulounaalle...
26.4.2008
Asiat mittakaavaan
Malagan bussionnettomuus oli yksilö- ja perhetasolla suuri tragedia.
Asioitten suuressa skeemassa Malaga on kuitenkin pikku-uutinen sivun seitsemän alanurkassa.
Bagdadissa kuolee päivittäin enemmän ihmisiä pommituksissa. Darfurissa kuolee jatkuvasti paljon enemmän ihmisiä nälkään, sairauksiin ja väkivaltaan. Zimbabwessa muhii todella suuri kriisi ja potentiaalinen sisällissota.
Näille asioille haukotellaan, mutta sitten jos yhdeksän suomalaista (KAUHISTUS!!!) kuolee bussiturmassa, kaikki tuutit ovat tätä täynnä. Kun Kaakkois-Aasian tsunamissa kuoli vajaat 200 suomalaista, se oli paljon suurempi uutinen kuin lähes 200.000 muuta uhria.
Kaiken huippu oli viime tiistain Ajankohtainen kakkonen, jossa media haastatteli mediaa, joka kertoi miten on tosi ikävää, kun mediaa ei pääsetä vapaasti uhrien kimppuun. Onneksi media oli tukemassa mediaa.
Voi tätä tekopyhyyden määrää...
Asioitten suuressa skeemassa Malaga on kuitenkin pikku-uutinen sivun seitsemän alanurkassa.
Bagdadissa kuolee päivittäin enemmän ihmisiä pommituksissa. Darfurissa kuolee jatkuvasti paljon enemmän ihmisiä nälkään, sairauksiin ja väkivaltaan. Zimbabwessa muhii todella suuri kriisi ja potentiaalinen sisällissota.
Näille asioille haukotellaan, mutta sitten jos yhdeksän suomalaista (KAUHISTUS!!!) kuolee bussiturmassa, kaikki tuutit ovat tätä täynnä. Kun Kaakkois-Aasian tsunamissa kuoli vajaat 200 suomalaista, se oli paljon suurempi uutinen kuin lähes 200.000 muuta uhria.
Kaiken huippu oli viime tiistain Ajankohtainen kakkonen, jossa media haastatteli mediaa, joka kertoi miten on tosi ikävää, kun mediaa ei pääsetä vapaasti uhrien kimppuun. Onneksi media oli tukemassa mediaa.
Voi tätä tekopyhyyden määrää...
Poliittista vilutusta
Kerrataanpa tapahtunutta:
1) Ile lähetti tuhmia tekstareita. Se oli tyhmää.
2) Ile valehteli tekstareista. Se oli vielä tyhmempää.
3) Ile valehteli tekstareista vielä uudestaan. Se oli käsittämättömän tyhmää.
4) Ile sai potkut. Se oli oikein. Ei tekstareista vaan peittelystä ja valehtelusta.
Hetken ajan näytti siltä, että suomalainen poliittinen järjestelmä on kasvattanut selkärangan. Perustuslain pykälät hieman unohtuivat erottamismenettelyssä, mutta pienet muotoseikat voi antaa anteeksi hyvän asian puolesta.
Mutta ei. Mutta kun ei.
Lupaavasti orastanut selkäranka on taas kadonnut jonnekin poliittisen järjestelmän protoplasmaan. Kykypuolue Kokoomus on toveri Ileä hyvittääkseen (onhan hän sentään hyvä jätkä) antanut hänelle Suomen ETYJ-valtuuskunnan puheenjohtajuuden ja nimittänyt hänet myös eduskunnan ulkoasianvaliokuntaan.
Viesti on siis selkeä: Kokoomus ei ottanut kantaa Kanervan tekemisiin, vaan taipui julkisen kohun edessä. Nyt pahimman pölyn laskeuduttua kaveria koetetaan hyvittää miten parhaiten osataan.
Voi että tämä puuha viluttaa.
1) Ile lähetti tuhmia tekstareita. Se oli tyhmää.
2) Ile valehteli tekstareista. Se oli vielä tyhmempää.
3) Ile valehteli tekstareista vielä uudestaan. Se oli käsittämättömän tyhmää.
4) Ile sai potkut. Se oli oikein. Ei tekstareista vaan peittelystä ja valehtelusta.
Hetken ajan näytti siltä, että suomalainen poliittinen järjestelmä on kasvattanut selkärangan. Perustuslain pykälät hieman unohtuivat erottamismenettelyssä, mutta pienet muotoseikat voi antaa anteeksi hyvän asian puolesta.
Mutta ei. Mutta kun ei.
Lupaavasti orastanut selkäranka on taas kadonnut jonnekin poliittisen järjestelmän protoplasmaan. Kykypuolue Kokoomus on toveri Ileä hyvittääkseen (onhan hän sentään hyvä jätkä) antanut hänelle Suomen ETYJ-valtuuskunnan puheenjohtajuuden ja nimittänyt hänet myös eduskunnan ulkoasianvaliokuntaan.
Viesti on siis selkeä: Kokoomus ei ottanut kantaa Kanervan tekemisiin, vaan taipui julkisen kohun edessä. Nyt pahimman pölyn laskeuduttua kaveria koetetaan hyvittää miten parhaiten osataan.
Voi että tämä puuha viluttaa.
19.1.2008
Radiohiljaisuus koittaa
Runsaan kolmen tunnin kuluttua loikkaamme lentokoneeseen ja lähdemme kohti Entebbeä. Ugandassa ja Ruandassa tarkoitus on tavata paikallisia ihmisiä, nähdä elämää ja eläimiä ja luonnollisesti tavata serkkumme vuoristogorillat.
Ikonoklasti vaikenee nyt siis 6.2. saakka, mutta palaa sen jälkeen aalloille latautuneena itäisen Afrikan auringolla ja gorillaenergialla.
Hasta la Vista, Baby!
Ikonoklasti vaikenee nyt siis 6.2. saakka, mutta palaa sen jälkeen aalloille latautuneena itäisen Afrikan auringolla ja gorillaenergialla.
Hasta la Vista, Baby!
14.1.2008
Afrikka on vaarallinen maa
Lähdemme paremman puoliskon kanssa vajaan viikon kuluttua Ugandaan ja Ruandaan.
Aikaisempia Afrikan-matkojamme tutut ja sukulaiset ovat katselleet lähinnä kiinnostuneina, mutta tällä kertaa reaktiot ovat olleet lähinnä kauhistuneita. Oletteko hulluja? Siellähän on vaarallista. Oletteko tehneet testamentin?
Niin, Afrikka on tunnetusti vaarallinen maa. Siellähän on ebolaa, hiviä, sissejä, sotaa, nälkää ja rikollisuutta. Sudanissa tapetaan, Zimbabwessa on hullu presidentti ja Keniassakin rytisee.
Afrikan ongelmat ovat suuria, mutta näkemyksemme on myös median muokkaama. Afrikasta nähdään ja kuullaan vain huonoja uutisia. Jopa jalkapallon MM-kisoista kertovissa uutisissa keskitytään lähinnä vaaroihin ja ongelmiin.
Otetaanpa pieni tietojen tarkistus.
Laita seuraavat maat järjestykseen henkirikosten yleisyyden mukaan:
a) Latvia
b) Venäjä
c) Uganda
Laita seuraavat maat järjestykseen BKT:n (per capita) mukaan:
a) Serbia
b) Moldova
c) Angola
Laita seuraavat maat järjestykseen korruption määrän mukaan:
a) Kreikka
b) Italia
c) Botswana
Oikeat vastaukset ovat: bac, cab, abc. Mustan Afrikan ongelmapesäkkeet ovat siis turvallisempia, vauraampia ja vähemmän korruptoituneita kuin monet eurooppalaiset sivistysvaltiot.
Sitäpaitsi Ugandassa ja Ruandassa on noin 750 vuoristogorillaa. Itse asiassa maailmassa on noin 750 villiä vuoristogorillaa.
Repikää siitä.
Aikaisempia Afrikan-matkojamme tutut ja sukulaiset ovat katselleet lähinnä kiinnostuneina, mutta tällä kertaa reaktiot ovat olleet lähinnä kauhistuneita. Oletteko hulluja? Siellähän on vaarallista. Oletteko tehneet testamentin?
Niin, Afrikka on tunnetusti vaarallinen maa. Siellähän on ebolaa, hiviä, sissejä, sotaa, nälkää ja rikollisuutta. Sudanissa tapetaan, Zimbabwessa on hullu presidentti ja Keniassakin rytisee.
Afrikan ongelmat ovat suuria, mutta näkemyksemme on myös median muokkaama. Afrikasta nähdään ja kuullaan vain huonoja uutisia. Jopa jalkapallon MM-kisoista kertovissa uutisissa keskitytään lähinnä vaaroihin ja ongelmiin.
Otetaanpa pieni tietojen tarkistus.
Laita seuraavat maat järjestykseen henkirikosten yleisyyden mukaan:
a) Latvia
b) Venäjä
c) Uganda
Laita seuraavat maat järjestykseen BKT:n (per capita) mukaan:
a) Serbia
b) Moldova
c) Angola
Laita seuraavat maat järjestykseen korruption määrän mukaan:
a) Kreikka
b) Italia
c) Botswana
Oikeat vastaukset ovat: bac, cab, abc. Mustan Afrikan ongelmapesäkkeet ovat siis turvallisempia, vauraampia ja vähemmän korruptoituneita kuin monet eurooppalaiset sivistysvaltiot.
Sitäpaitsi Ugandassa ja Ruandassa on noin 750 vuoristogorillaa. Itse asiassa maailmassa on noin 750 villiä vuoristogorillaa.
Repikää siitä.
13.1.2008
Ratkaisu pastannälkään
Kampin keskuksen alakertaan on pesiytynyt kummajainen: hyvä pastaravintola. Todella hyvä.
Don Corleonessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on pieni, suoraviivainen ja nopea. Listalla on muutakin, mutta pastat ovat ravintolan vahvuus. Pastat ovat perinteisiä, annokset suuria, tomaattikastike makeaa ja pasta sopivan al dente.
Ei mitään elämää suurempaa. Ei gourmetia. Yksinkertaisesti Helsingin parasta pastaa. Ja kaiken lisäksi kohtuuhinnalla. Lounasajan ulkopuolella pastojen hinnat vaihtelevat 13 -15 euron välillä ja kaksi henkeä syö tuhdin aterian viineineen ja jälkkäreineen viidelläkympillä.
Ravintola on aina täynnä, mutta palvelu on nopeaa ja pöytiä tyhjenee tasaista vauhtia. Ja varauksiakin voi nyt tehdä, toisin kuin aikanaan.
Corleone ei tuota pettymyksiä -- yli kymmenellä käyntikerralla en ole vielä toistaiseksi saanut huonoa ruokaa.
Se on itse asiassa ihmeellistä.
Don Corleonessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on pieni, suoraviivainen ja nopea. Listalla on muutakin, mutta pastat ovat ravintolan vahvuus. Pastat ovat perinteisiä, annokset suuria, tomaattikastike makeaa ja pasta sopivan al dente.
Ei mitään elämää suurempaa. Ei gourmetia. Yksinkertaisesti Helsingin parasta pastaa. Ja kaiken lisäksi kohtuuhinnalla. Lounasajan ulkopuolella pastojen hinnat vaihtelevat 13 -15 euron välillä ja kaksi henkeä syö tuhdin aterian viineineen ja jälkkäreineen viidelläkympillä.
Ravintola on aina täynnä, mutta palvelu on nopeaa ja pöytiä tyhjenee tasaista vauhtia. Ja varauksiakin voi nyt tehdä, toisin kuin aikanaan.
Corleone ei tuota pettymyksiä -- yli kymmenellä käyntikerralla en ole vielä toistaiseksi saanut huonoa ruokaa.
Se on itse asiassa ihmeellistä.
Pullamössökansan Tuntematon
Nyt se on nähty: Kristian Smedsin kohuttu Tuntematon sotilas.
En loukkaantunut. En järkyttynyt. En imponoitunut.
Petyin. Pitkästyin.
Smeds ei ollut löytänyt Linnan tekstistä mitään uutta. Jermut olivat jermuja, Lammio oli mulkero ja sota on kauheaa. Ohjaaja Smeds teki paikoitellen komeaa jälkeä ja vaikuttavaa visuaalista teatteria, mutta hän hävisi taistelun dramaturgi Smedsille, joka ei ollut pystynyt jäntevöittämään Linnan romaania ja päättämään mitä näytelmässä halutaan sanoa. Mieleen tuli, että teatterimme kauhukakaralle oli tullut rimakauhu tunnetun tekstin edessä.
Esityksen ensimmäinen puolituntinen oli komea. Seitsemän Riitaojaa simputti piirissä toisiaan Eminemin soidessa taustalla. Sota ja jääkiekko rinnastettiin toisiinsa tehokkaasti. Jopa pesukoneiden moukarointi toimi vähän aikaa.
Mutta sitten joko Smeds vakuuttui olevansa nero tai dramaturgiaa alettiin tehdä työryhmätyönä. Esityksen taso laski kuin lehmän häntä samoin kuin näyttelijöiden suoritukset -- väliajalla vielä elänyt pieni toivo murskattiin tehokkaasti luokattoman huonolla toisella näytöksellä, jonka aikana tunneskaala vaihteli välinpitämättömyydestä myötähäpeään.
Kolmen ja puolen tunnin aikana käytiin läpi Tuntemattoman kaanon, tehtiin puskakomediaa ja tehtiin vähintään piirinennätys lavalla kiroilemisessa. Näyttelijöitä kävi lähinnä sääliksi: roolit olivat yksiulotteisia ja niistä oli vaikea saada mitään irti.
Kokonaisuus oli pehmeän pullamössökansan Tuntematon: hajuton, mauton ja munaton.
En loukkaantunut. En järkyttynyt. En imponoitunut.
Petyin. Pitkästyin.
Smeds ei ollut löytänyt Linnan tekstistä mitään uutta. Jermut olivat jermuja, Lammio oli mulkero ja sota on kauheaa. Ohjaaja Smeds teki paikoitellen komeaa jälkeä ja vaikuttavaa visuaalista teatteria, mutta hän hävisi taistelun dramaturgi Smedsille, joka ei ollut pystynyt jäntevöittämään Linnan romaania ja päättämään mitä näytelmässä halutaan sanoa. Mieleen tuli, että teatterimme kauhukakaralle oli tullut rimakauhu tunnetun tekstin edessä.
Esityksen ensimmäinen puolituntinen oli komea. Seitsemän Riitaojaa simputti piirissä toisiaan Eminemin soidessa taustalla. Sota ja jääkiekko rinnastettiin toisiinsa tehokkaasti. Jopa pesukoneiden moukarointi toimi vähän aikaa.
Mutta sitten joko Smeds vakuuttui olevansa nero tai dramaturgiaa alettiin tehdä työryhmätyönä. Esityksen taso laski kuin lehmän häntä samoin kuin näyttelijöiden suoritukset -- väliajalla vielä elänyt pieni toivo murskattiin tehokkaasti luokattoman huonolla toisella näytöksellä, jonka aikana tunneskaala vaihteli välinpitämättömyydestä myötähäpeään.
Kolmen ja puolen tunnin aikana käytiin läpi Tuntemattoman kaanon, tehtiin puskakomediaa ja tehtiin vähintään piirinennätys lavalla kiroilemisessa. Näyttelijöitä kävi lähinnä sääliksi: roolit olivat yksiulotteisia ja niistä oli vaikea saada mitään irti.
Kokonaisuus oli pehmeän pullamössökansan Tuntematon: hajuton, mauton ja munaton.
9.1.2008
Kuullun ymmärtäminen pakolliseksi lääkäreille
Kävin lääkärissä sunnuntaina (taivaan kiitos Diacorista; sinne pääsee aina eikä tarvitse jonotella!) valittamassa alkavaa, ärhäkkää keuhkonputkentulehdusta.
Lääkäri oli varsin asiallinen ja otti minut vakavastikin. Toki se, mitä kerroin tilastani ja tarpeistani ei riittänyt, vaan minulta piti ottaa kahdet röntgenit ja kahdet labrakokeet varmistamaan se, että en kuvitellut vaivojani. Tämän vielä ymmärrän, vaikka olisi tohtori ehkä jo tässäkin vaiheessa uskoa pitkän linjan bronkiittiveteraania.
No todettiin, että on keuhkoputkentulehdus, mahdollisesti keuhkonkuume. Tohtori määräsi antibioottia. Tiedoista näkyi, että viime keväänä oli täsmälleen sama taudinkuva ja samat oireet. Silloin normaalisti käytettävä antibiootti ei ollut puraissut vaan kuuri jouduttiin korvaamaan rajummalla lääkkeellä. Mainitsin tästä ja toivoin heti alkuun tunnetusti toimivaa lääkettä -- etenkin kun olen lähdössä vajaan kahden viikon kuluttua Ugandaan eikä sinne ole kiva lähteä keuhkonkuumeisena. Ei kuulemma käynyt päinsä, hän määräsi taudinkuvan mukaisen hoidon.
No, mitäpä sitä itseään viisaamman kanssa riitelemään. Alan popsia antibioottia, kuume nousee ja hiki lentää. Maanantaina lääkäri soittaa -- röntgenspesialisti oli tiirannut röntgenit ja vahvistanut keuhkonkuumeen. Kerroin että kuume sen kuin kukkii ja kyselin uudestaan vahvemman antibiootin perään. Ei sopinut. Hoito kuulemma oli taudinkuvan mukaista. Sain kehoituksen soittaa keskiviikkona, jos tauti ei hellittäisi.
Nyt on keskiviikko. Ei ole hellittänyt eikä antibiootti ole puraissut. Olen soittanut lääkärille ja odottelen soittoa takaisin. Saapa nähdä joko nyt heltiäisi oikeat lääkkeet.
Mikä ihme siinä on, että lääkärit ovat niin isoja herroja tai rouvia, että potilasta ei kannata tai tarvitse kuunnella. Minulla ei ole lääketieteellistä tutkintoa, mutta olen elänyt repaleisten palkeideni kanssa runsaat 40 vuotta ja tiedän kokemuksesta ja itseopiskelusta ja itsetuntemuksesta varsin tarkkaan mitä niissä tapahtuu. Ja kun tällä kertaakaa kyse ei ollut pelkästään minun sanastani vaan tiedoissa oli vajaan vuoden vanha episodi, josta olisi voinut oppia.
Nyt siis olen lähes 4 vuorokautta tarpeettoman pitkään kuumeessa ja lähden Ugandaan paljon huonommassa kunnossa kuin olisin, jos minua olisi kuunneltu (ja minähän lähden, ellei pää ole kainalossa). Tämä vain sen takia, että minua ei haluttu kuunnella ja minun mielipiteelläni ei ollut arvoa.
Miksi ihmeessä lääkärit eivät voi kuunnella potilaita ja ottaa näiden tietoa ja itseymmärrystä huomioon hoidon suunnittelussa.
Olisiko tämä liian suuri uhka ammattikunnan norsunluutornille?
Lääkäri oli varsin asiallinen ja otti minut vakavastikin. Toki se, mitä kerroin tilastani ja tarpeistani ei riittänyt, vaan minulta piti ottaa kahdet röntgenit ja kahdet labrakokeet varmistamaan se, että en kuvitellut vaivojani. Tämän vielä ymmärrän, vaikka olisi tohtori ehkä jo tässäkin vaiheessa uskoa pitkän linjan bronkiittiveteraania.
No todettiin, että on keuhkoputkentulehdus, mahdollisesti keuhkonkuume. Tohtori määräsi antibioottia. Tiedoista näkyi, että viime keväänä oli täsmälleen sama taudinkuva ja samat oireet. Silloin normaalisti käytettävä antibiootti ei ollut puraissut vaan kuuri jouduttiin korvaamaan rajummalla lääkkeellä. Mainitsin tästä ja toivoin heti alkuun tunnetusti toimivaa lääkettä -- etenkin kun olen lähdössä vajaan kahden viikon kuluttua Ugandaan eikä sinne ole kiva lähteä keuhkonkuumeisena. Ei kuulemma käynyt päinsä, hän määräsi taudinkuvan mukaisen hoidon.
No, mitäpä sitä itseään viisaamman kanssa riitelemään. Alan popsia antibioottia, kuume nousee ja hiki lentää. Maanantaina lääkäri soittaa -- röntgenspesialisti oli tiirannut röntgenit ja vahvistanut keuhkonkuumeen. Kerroin että kuume sen kuin kukkii ja kyselin uudestaan vahvemman antibiootin perään. Ei sopinut. Hoito kuulemma oli taudinkuvan mukaista. Sain kehoituksen soittaa keskiviikkona, jos tauti ei hellittäisi.
Nyt on keskiviikko. Ei ole hellittänyt eikä antibiootti ole puraissut. Olen soittanut lääkärille ja odottelen soittoa takaisin. Saapa nähdä joko nyt heltiäisi oikeat lääkkeet.
Mikä ihme siinä on, että lääkärit ovat niin isoja herroja tai rouvia, että potilasta ei kannata tai tarvitse kuunnella. Minulla ei ole lääketieteellistä tutkintoa, mutta olen elänyt repaleisten palkeideni kanssa runsaat 40 vuotta ja tiedän kokemuksesta ja itseopiskelusta ja itsetuntemuksesta varsin tarkkaan mitä niissä tapahtuu. Ja kun tällä kertaakaa kyse ei ollut pelkästään minun sanastani vaan tiedoissa oli vajaan vuoden vanha episodi, josta olisi voinut oppia.
Nyt siis olen lähes 4 vuorokautta tarpeettoman pitkään kuumeessa ja lähden Ugandaan paljon huonommassa kunnossa kuin olisin, jos minua olisi kuunneltu (ja minähän lähden, ellei pää ole kainalossa). Tämä vain sen takia, että minua ei haluttu kuunnella ja minun mielipiteelläni ei ollut arvoa.
Miksi ihmeessä lääkärit eivät voi kuunnella potilaita ja ottaa näiden tietoa ja itseymmärrystä huomioon hoidon suunnittelussa.
Olisiko tämä liian suuri uhka ammattikunnan norsunluutornille?
7.1.2008
Kalliit juhlat
Rakas kotikaupunkini Espoo viettää 550-vuotisjuhlia. On tapahtumaa, logoa, lippurivistöjä ja mainoksia. On tilaussävellyksiä, toimikuntia ja juhlalautakuntia.
Mutta mitä tämä lysti maksaa? Kaupungin talousarvio on täynnä viittauksia juhlavuoteen, mutta selvää kuvaa sen kustannuksista on erittäin vaikea saada. Seurakunta varaa juhlavuoteen 500.000 euroa ja sivistystoimessa on erityinen 750.000 euron määräraha juhlia varten. Todellista lukua en tiedä, mutta oma veikkaukseni on, että budjetoitu summa on ainakin 2 miljoonaa euroa ja todelliset kustannukset vielä suuremmat.
Eli säästöjen ja rahan riittämättömyydestä valittamisen keskellä käytämme 2 miljoonaa euroa edistämään Espoon imagoa ja kaupunki-identiteettiä, jota ei ole. Tämä on taas yksi osoitus byrokraattien mielipuolisesta tarpeesta korostaa omaa tärkeyttään ja investoida veroeuroja täysin toisarvoisiin asioihin.
Kahdella miljoonalla eurolla voisi palkata kaupungille 40-50 uutta työntekijää vuodeksi. Minua ainakin espoolaisena lämmittäisi paljon enemmän se, että rahat käytetään palveluiden parantamiseen kuin turhanpäiväiseen juhlimiseen.
Jos Espoo koskaan kehittää itselleen kaupunki-identiteetin muuna kuin kokoelmana nukkumalähiöitä, se syntyy asukkaiden tyytyväisyyden ja toimivien palveluiden kautta, ei keinotekoisten juhlien ja logojen tai tilaussävellysten avulla. Viisikymmentä uutta opettajaa tai sairaanhoitajaa toisaalta olisi hyvä alku.
Jos olette samaa mieltä kanssani, lähettäkää sähköpostia kaupunginjohtaja Marketta Kokkoselle. Osoite on marketta.kokkonen@espoo.fi.
Mutta mitä tämä lysti maksaa? Kaupungin talousarvio on täynnä viittauksia juhlavuoteen, mutta selvää kuvaa sen kustannuksista on erittäin vaikea saada. Seurakunta varaa juhlavuoteen 500.000 euroa ja sivistystoimessa on erityinen 750.000 euron määräraha juhlia varten. Todellista lukua en tiedä, mutta oma veikkaukseni on, että budjetoitu summa on ainakin 2 miljoonaa euroa ja todelliset kustannukset vielä suuremmat.
Eli säästöjen ja rahan riittämättömyydestä valittamisen keskellä käytämme 2 miljoonaa euroa edistämään Espoon imagoa ja kaupunki-identiteettiä, jota ei ole. Tämä on taas yksi osoitus byrokraattien mielipuolisesta tarpeesta korostaa omaa tärkeyttään ja investoida veroeuroja täysin toisarvoisiin asioihin.
Kahdella miljoonalla eurolla voisi palkata kaupungille 40-50 uutta työntekijää vuodeksi. Minua ainakin espoolaisena lämmittäisi paljon enemmän se, että rahat käytetään palveluiden parantamiseen kuin turhanpäiväiseen juhlimiseen.
Jos Espoo koskaan kehittää itselleen kaupunki-identiteetin muuna kuin kokoelmana nukkumalähiöitä, se syntyy asukkaiden tyytyväisyyden ja toimivien palveluiden kautta, ei keinotekoisten juhlien ja logojen tai tilaussävellysten avulla. Viisikymmentä uutta opettajaa tai sairaanhoitajaa toisaalta olisi hyvä alku.
Jos olette samaa mieltä kanssani, lähettäkää sähköpostia kaupunginjohtaja Marketta Kokkoselle. Osoite on marketta.kokkonen@espoo.fi.
6.1.2008
Hotel Sello Rokkaa
Hyvä mieli on joskus aika pienestä kiinni.
Olimme tänään Leppävaarassa hakemassa troppia keuhkonputkentulehdukseen Sellon Diacorista. Resepti kädessä tulimme Leppävaaran hyisenkylmälle aukiolle ja päätimme lämmittää ruumista ja sielua kuumalla kahvilla.
Kauppakeskus ja sen kuppilat olivat loppiaisen takia tiukasti kiinni. Hotelli Sellon aulasta pilkahti kuitenkin valoa pimeään iltapäivään ja marssimme sisään. Marssimme tiskille ja tiedustelimme, olisiko kenties mahdollista saada kahvia. "Onnistuu," kuului hymyn kera toimitettu vastaus. Jopa pullan saatavuus luvattiin tarkistaa, vaikka keittiö olikin miehittämättä pyhän johdosta.
Istuimme muutaman minuutin ja meidän eteemme kannettiin hyvää, höyryävää kahvia ja maukkaat juustokakkupalaset. Luihin ja ytimiin kylmettynyt ja horkkainen olo alkoi vähitellen oieta kuumaa kahvia hörppiessä ja juustokakkua mussuttaessa. Samaten henkilökunnan mutkaton ja ystävällinen palvelu ja hymy lämmittivät.
Ei siis tarvittu mitään dramatiikkaa tai suuria asioita. Vain vähän hyvää asennetta, palveluhalua ja ystävällistä hymyä.
Hyvä Hotel Sello ja Sinä ystävällinen kahvihengetär!
Olimme tänään Leppävaarassa hakemassa troppia keuhkonputkentulehdukseen Sellon Diacorista. Resepti kädessä tulimme Leppävaaran hyisenkylmälle aukiolle ja päätimme lämmittää ruumista ja sielua kuumalla kahvilla.
Kauppakeskus ja sen kuppilat olivat loppiaisen takia tiukasti kiinni. Hotelli Sellon aulasta pilkahti kuitenkin valoa pimeään iltapäivään ja marssimme sisään. Marssimme tiskille ja tiedustelimme, olisiko kenties mahdollista saada kahvia. "Onnistuu," kuului hymyn kera toimitettu vastaus. Jopa pullan saatavuus luvattiin tarkistaa, vaikka keittiö olikin miehittämättä pyhän johdosta.
Istuimme muutaman minuutin ja meidän eteemme kannettiin hyvää, höyryävää kahvia ja maukkaat juustokakkupalaset. Luihin ja ytimiin kylmettynyt ja horkkainen olo alkoi vähitellen oieta kuumaa kahvia hörppiessä ja juustokakkua mussuttaessa. Samaten henkilökunnan mutkaton ja ystävällinen palvelu ja hymy lämmittivät.
Ei siis tarvittu mitään dramatiikkaa tai suuria asioita. Vain vähän hyvää asennetta, palveluhalua ja ystävällistä hymyä.
Hyvä Hotel Sello ja Sinä ystävällinen kahvihengetär!
5.1.2008
Colorado Mountain Low
Olimme menossa Don Corleoneen syömään, mutta emme mahtuneet (meillä oli kyllä varaus, mutta se on toinen tarina). Koska oli hoppu ja nälkä, päädyimme Kampin Colorado Mts. Bar & Grilliin.
Kokemus oli suurimpia ruokailukatastrofeja useaan vuoteen.
Toiminta oli ensinnäkin järkyttävän hidasta: yksinkertaista alkuruokaa saimme odottaa yli puoli tuntia ja pääruoan (pasta) tulemiseen meni miltei puolitoista tuntia tilauksesta.
Paikka oli kylmä kuin viikinkien helvetti ja valaistus oli samaa luokkaa; ravintolassa oli niin hämärää, että kaikki ruoat näyttivät tasapaksulta harmaalta mössöltä.
Alkuruoaksi tilaamamme nachot olivat ylisuolaisia ja niiden päällysteet maistuivat suoraan purkista tulleelta -- sen oltua viikon verran avattuna.
Pääruokapastat (kun olimme olleet menossa Corleoneen, pastatuksesta ei päässyt irti) olivat ylikeitettyä, ylisuolaista mössöä, jota kukaan ei saanut lopetettua (tämä on ennenkuulumatonta; neljän hengen seurueessamme oli nimittäin mukana kolme suursyömäriä: kaksi teinipoikaa ja minä). Kaikki oli myös peitetty persiljalla, joka peitti mahdolliset maut alleen.
Palvelu oli kautta linjan halutonta ja hidasta. Kun maksun yhteydessä meiltä kysyttiin ruoan maistumisesta sanoin jotain latteuksia ylikeitetystä pastasta. Tarjoilija velvollisuudesta voivotteli ja toivotteli parempaa onnea ensi kerralla. En usko: toista kertaa ei nimittäin tule. Lopputulos ruokailusta oli paha mieli, huono olo ja kivistävä vatsa.
Mörskän omistava SK Ravintolat julistaa nettisivuillaan: "Haluamme yllättää asiakkaamme aina uudestaan ja tarjota unohtumattomia ravintolaelämyksiä."
Tässä Colorado Mts. kieltämättä onnistui. Tämä elämys muistetaan pitkään.
Kokemus oli suurimpia ruokailukatastrofeja useaan vuoteen.
Toiminta oli ensinnäkin järkyttävän hidasta: yksinkertaista alkuruokaa saimme odottaa yli puoli tuntia ja pääruoan (pasta) tulemiseen meni miltei puolitoista tuntia tilauksesta.
Paikka oli kylmä kuin viikinkien helvetti ja valaistus oli samaa luokkaa; ravintolassa oli niin hämärää, että kaikki ruoat näyttivät tasapaksulta harmaalta mössöltä.
Alkuruoaksi tilaamamme nachot olivat ylisuolaisia ja niiden päällysteet maistuivat suoraan purkista tulleelta -- sen oltua viikon verran avattuna.
Pääruokapastat (kun olimme olleet menossa Corleoneen, pastatuksesta ei päässyt irti) olivat ylikeitettyä, ylisuolaista mössöä, jota kukaan ei saanut lopetettua (tämä on ennenkuulumatonta; neljän hengen seurueessamme oli nimittäin mukana kolme suursyömäriä: kaksi teinipoikaa ja minä). Kaikki oli myös peitetty persiljalla, joka peitti mahdolliset maut alleen.
Palvelu oli kautta linjan halutonta ja hidasta. Kun maksun yhteydessä meiltä kysyttiin ruoan maistumisesta sanoin jotain latteuksia ylikeitetystä pastasta. Tarjoilija velvollisuudesta voivotteli ja toivotteli parempaa onnea ensi kerralla. En usko: toista kertaa ei nimittäin tule. Lopputulos ruokailusta oli paha mieli, huono olo ja kivistävä vatsa.
Mörskän omistava SK Ravintolat julistaa nettisivuillaan: "Haluamme yllättää asiakkaamme aina uudestaan ja tarjota unohtumattomia ravintolaelämyksiä."
Tässä Colorado Mts. kieltämättä onnistui. Tämä elämys muistetaan pitkään.
Holy Flaming Pope
Runsaan 1,1 miljardin kristityn pomomies paavi Benedictus XVI vahvisti uutena vuonna taas uskoani siitä, että järjestäytyneistä uskonnoista ei ole mitään muuta kuin harmia.
Mr. B (jota lähes 20 % maailman väestöstä pitää jumalansa suorana puhetorvena) julisti uutena vuonna seuraavia viestejä:
* Meidän pitäisi pelastaa maailman ympäristö, mutta ehkäisyä ei luonnollisesti sallita
* Perinteisiä perhearvoja pitää vaalia, mutta papit eivät saa avioitua
* Homot ja etenkin homoliitot vaarantavat maailmanrauhan
Jopa Talibanin ja Al-Quaidan pseudoideologiat alkavat kuullostaa harvinaisen selväjärkisiltä ja koherenteilta tähän horinaan verrattuna.
Miksi meidän täytyy kuunnella tällaista uskomatonta soopaa vuonna 2008? Usko on jokaisen oma asia, johon en voi enkä halua puuttua, mutta en voi mitenkään mahduttaa pieneen päähäni sitä, että yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä suoltaa näin uskomatonta suvaitsemattomuutta, järjettömyyttä ja ristiriitaisuutta ilman että hänet heitetään niskaperseotteella hullujenhuoneen suljetulle osastolle, jonne hän kuuluu.
Jos on olemassa jumala, jonka todellista sanaa Mr. B julistaa, minä ilmoittaudun ensimmäisenä jonotuslistalle helvettiin.
Mr. B (jota lähes 20 % maailman väestöstä pitää jumalansa suorana puhetorvena) julisti uutena vuonna seuraavia viestejä:
* Meidän pitäisi pelastaa maailman ympäristö, mutta ehkäisyä ei luonnollisesti sallita
* Perinteisiä perhearvoja pitää vaalia, mutta papit eivät saa avioitua
* Homot ja etenkin homoliitot vaarantavat maailmanrauhan
Jopa Talibanin ja Al-Quaidan pseudoideologiat alkavat kuullostaa harvinaisen selväjärkisiltä ja koherenteilta tähän horinaan verrattuna.
Miksi meidän täytyy kuunnella tällaista uskomatonta soopaa vuonna 2008? Usko on jokaisen oma asia, johon en voi enkä halua puuttua, mutta en voi mitenkään mahduttaa pieneen päähäni sitä, että yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä suoltaa näin uskomatonta suvaitsemattomuutta, järjettömyyttä ja ristiriitaisuutta ilman että hänet heitetään niskaperseotteella hullujenhuoneen suljetulle osastolle, jonne hän kuuluu.
Jos on olemassa jumala, jonka todellista sanaa Mr. B julistaa, minä ilmoittaudun ensimmäisenä jonotuslistalle helvettiin.
4.1.2008
Voi Finnair!
Sinivalkoiset siivet tutisevat turbulenssissa.
Uutisista päätellen joka toinen lento on vähintään kymmenen tuntia myöhässä; ihmiset odottavat pahimmillaan yli vuorokauden jossain Ahmedabadin ja Pekingin välimaastossa.
Omakohtainen kokemuskin on karu: viimeaikaisten lentojen myöhästymistilasto on sataprosenttisesti 6/6. Syyt ovat vaihdelleet mundaanista perusmyöhästymisestä wc-tietokoneen uudelleenbuuttaamiseen (!).
Jotta sotku olisi vielä täydellisempi, Finnairin Plus-ohjelman nettipalvelun uusiminen on ollut fiasko. Palvelun uusiminen myöhästyi pahasti, järjestelmä oli viikkoja suljettuna ja pisteet ovat tulleet tileille viikkoja tai jopa kuukausia myöhässä. Tälläkin hetkellä pistesaldo on pois käytöstä eikä tietoa sen paluusta ole.
Tätä vauhtia Finnair on kohta yhtä kurjassa jamassa kuin SAS.
Uutisista päätellen joka toinen lento on vähintään kymmenen tuntia myöhässä; ihmiset odottavat pahimmillaan yli vuorokauden jossain Ahmedabadin ja Pekingin välimaastossa.
Omakohtainen kokemuskin on karu: viimeaikaisten lentojen myöhästymistilasto on sataprosenttisesti 6/6. Syyt ovat vaihdelleet mundaanista perusmyöhästymisestä wc-tietokoneen uudelleenbuuttaamiseen (!).
Jotta sotku olisi vielä täydellisempi, Finnairin Plus-ohjelman nettipalvelun uusiminen on ollut fiasko. Palvelun uusiminen myöhästyi pahasti, järjestelmä oli viikkoja suljettuna ja pisteet ovat tulleet tileille viikkoja tai jopa kuukausia myöhässä. Tälläkin hetkellä pistesaldo on pois käytöstä eikä tietoa sen paluusta ole.
Tätä vauhtia Finnair on kohta yhtä kurjassa jamassa kuin SAS.
1.1.2008
Uusi musiikkigenre
Ajoimme tänään takaisin Helsinkiin joululomalta Ylä-Savosta. Matka taittui rattoisasti Radio Suomea kuunnellen -- ja samalla huomasimme, että on syntynyt uusi musiikkigenre, josta saamme kiittää Paula Koivuniemeä. Uuden tulemisensa myötä tämä iskelmien tonava yrittää olla entistä rockimpi.
Tulos on sekametelisoppa, joka on lähinnä rockelmaa (ääntämisohjeena kannattaa muistaa, että sisero soittaa selloa). Siltä meno ainakin kuullosti.
Tulos on sekametelisoppa, joka on lähinnä rockelmaa (ääntämisohjeena kannattaa muistaa, että sisero soittaa selloa). Siltä meno ainakin kuullosti.
Korkeimman tason sössötystä
Presidentti Tarja "joo-mä-palautin-sdp:n-jäsenkirjan-joo" Halonen pläjäytti taas tänään perinteisen uudenvuodenpuheensa.
Jokelan ampuminen kuulemma kosketti meitä kaikkia. Joopajoo.
Tarvitaan julkisia palveluita ja kansalaisyhteiskuntaa. Joopajoo.
Nämä latteudet ovat kuitenkin kuitenkin kalpenevat seuraavan kuolemattoman hengentuotoksen rinnalla:
"Hyvinvoinnissamme on kuitenkin nähtävissä säröilyä. Vaikka kansantulo on kasvanut, eivät väestöryhmien väliset hyvinvointierot ole hävinneet, vaan päinvastoin erot etenkin ääripäiden välillä ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen huolestuttavaa on, jos annamme lasten joutua kärsimään tästä."
Eli: tärkeää ei ole se, että hyvinvointi kasvaa, vaan se, että kukaan ei tienaisi enempää kuin toiset. Kateus kunniaan! Ja sitten pöyristyttävä rinnastus lapsiin: jos joku tienaa enemmän kuin toiset, lapset kärsivät. Kun tuloerot häviävät, lapset voivat hyvin.
Käsittämätöntä sössötystä ja järkyttävä viesti. Vaurastuminen on saatanasta ja lisäksi lapset kärsivät sen johdosta.
Jokelan ampuminen kuulemma kosketti meitä kaikkia. Joopajoo.
Tarvitaan julkisia palveluita ja kansalaisyhteiskuntaa. Joopajoo.
Nämä latteudet ovat kuitenkin kuitenkin kalpenevat seuraavan kuolemattoman hengentuotoksen rinnalla:
"Hyvinvoinnissamme on kuitenkin nähtävissä säröilyä. Vaikka kansantulo on kasvanut, eivät väestöryhmien väliset hyvinvointierot ole hävinneet, vaan päinvastoin erot etenkin ääripäiden välillä ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen huolestuttavaa on, jos annamme lasten joutua kärsimään tästä."
Eli: tärkeää ei ole se, että hyvinvointi kasvaa, vaan se, että kukaan ei tienaisi enempää kuin toiset. Kateus kunniaan! Ja sitten pöyristyttävä rinnastus lapsiin: jos joku tienaa enemmän kuin toiset, lapset kärsivät. Kun tuloerot häviävät, lapset voivat hyvin.
Käsittämätöntä sössötystä ja järkyttävä viesti. Vaurastuminen on saatanasta ja lisäksi lapset kärsivät sen johdosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)