Postres pitää pintansa

Kävimme männäviikolla juhlimassa paremman puoliskon syntymäpäivää päivällisellä Helsingin jälkiruokamekassa, ravintola Postresissä.

Possu (niin kuulemma alan insaiderit sitä kutsuvat) oli positiivinen kokemus; selkeä ja rauhallinen sali, toimiva ja asiantunteva palvelu ja lyhyt, selkeä lista.

Pieni miinus tulee kuitenkin menun sekakielisyydestä; lähes joka ruokalajissa oli mukana aimo annos keittiöranskaa, joka ei auennut edes keskimäärin varsin kokeneille ruokailijoille. Ehkä kulinaristinen eksaktius vaatii moisia termihirviöitä, mutta olisi kohteliasta kertoa myös selkokielellä, mitä nimet tarkoittavat. Kysymällä asiat selvisivät, mutta jatkuvat tarjoilijan tenttaaminenkin alkaa maistua muulta kuin gourmetilta ennen pitkää.

Viinilistaa emme tutkineet sampanjaosastoa pidemmälle, mutta se todettiin persoonalliseksi ja toimivaksi. Valitsemamme Andre Clouet'n kuohujuoma kustansi 110 euroa, kun sen ravintolan sisäänostohinta on 49 euroa -- eli katetaso ei ole aivan niin kohtuuton kuin joissain muissa laaturavintoloissa. Ja juoma itsessään oli aivan mainiota.

Ateria alkoi keittiön tervehdyksellä -- kolmenlaisella perunalla. Tarjolla oli yksi ranskanperuna kotitekoisen ketsupin kanssa (yllättävää kyllä, ranskis oli vähän vetinen), puikulamuhennosta ja uutta perunaa voin kanssa.

Alkuruoaksi nautitut katkarapu-casse-croute ja lohicoulibiac olivat maukkaita ja raikkaita -- eivät ehkä elämää suurempia, mutta hyvin valmistettuja.

Pääruoaksi tilaamamme Bressen kana ja Pauillacin maitokaritsa olivat maukkaita ja erittäin hyvin kypsytettyjä -- etenkin lammas oli harvinaisen herkullista. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tilaa jäi Postresin bravuurille: jälkiruoalle.

Suklaaganache oli vähintään taivaallista ja mansikkafrangipane oli myös varsin suussa sulavaa, joskaan se ei vienyt kieltä mukanaan samalla tavalla kuin ganache.

Kokonaisuus oli tasavarmaa yhden tähden laatua, joskin jälkiruoat nousivat selkeästi muita ruokalajeja mieleenpainuvammaksi.

Hinta oli ruoan laatuun ja määrään nähden kohtuuden rajoissa: kolmen ruokalajin ateria, pullo keskihintaista sampanjaa, kivennäisvedet, kahvit ja konjakit kahdelle hengelle noin 230 euroa.

Hinta/laatu-suhdetta voi pitää moneen muuhun ravintolaan verrattuna varsin hyvänä. Chez Dominique on vielä astetta Postresia parempi, mutta muihin yhden tähden kollegoihinsa tai kansainvälisiin verrokkeihin nähden Postres pärjää varsin hyvin.

Mutta se Postresin alkuperäinen ajatus jälkiruokavaltaisesta menusta jäi kiehtomaan: entä jos sittenkin siellä voisi syödä pelkkää jälkiruokaa...