Runsaan kolmen tunnin kuluttua loikkaamme lentokoneeseen ja lähdemme kohti Entebbeä. Ugandassa ja Ruandassa tarkoitus on tavata paikallisia ihmisiä, nähdä elämää ja eläimiä ja luonnollisesti tavata serkkumme vuoristogorillat.
Ikonoklasti vaikenee nyt siis 6.2. saakka, mutta palaa sen jälkeen aalloille latautuneena itäisen Afrikan auringolla ja gorillaenergialla.
Hasta la Vista, Baby!
19.1.2008
14.1.2008
Afrikka on vaarallinen maa
Lähdemme paremman puoliskon kanssa vajaan viikon kuluttua Ugandaan ja Ruandaan.
Aikaisempia Afrikan-matkojamme tutut ja sukulaiset ovat katselleet lähinnä kiinnostuneina, mutta tällä kertaa reaktiot ovat olleet lähinnä kauhistuneita. Oletteko hulluja? Siellähän on vaarallista. Oletteko tehneet testamentin?
Niin, Afrikka on tunnetusti vaarallinen maa. Siellähän on ebolaa, hiviä, sissejä, sotaa, nälkää ja rikollisuutta. Sudanissa tapetaan, Zimbabwessa on hullu presidentti ja Keniassakin rytisee.
Afrikan ongelmat ovat suuria, mutta näkemyksemme on myös median muokkaama. Afrikasta nähdään ja kuullaan vain huonoja uutisia. Jopa jalkapallon MM-kisoista kertovissa uutisissa keskitytään lähinnä vaaroihin ja ongelmiin.
Otetaanpa pieni tietojen tarkistus.
Laita seuraavat maat järjestykseen henkirikosten yleisyyden mukaan:
a) Latvia
b) Venäjä
c) Uganda
Laita seuraavat maat järjestykseen BKT:n (per capita) mukaan:
a) Serbia
b) Moldova
c) Angola
Laita seuraavat maat järjestykseen korruption määrän mukaan:
a) Kreikka
b) Italia
c) Botswana
Oikeat vastaukset ovat: bac, cab, abc. Mustan Afrikan ongelmapesäkkeet ovat siis turvallisempia, vauraampia ja vähemmän korruptoituneita kuin monet eurooppalaiset sivistysvaltiot.
Sitäpaitsi Ugandassa ja Ruandassa on noin 750 vuoristogorillaa. Itse asiassa maailmassa on noin 750 villiä vuoristogorillaa.
Repikää siitä.
Aikaisempia Afrikan-matkojamme tutut ja sukulaiset ovat katselleet lähinnä kiinnostuneina, mutta tällä kertaa reaktiot ovat olleet lähinnä kauhistuneita. Oletteko hulluja? Siellähän on vaarallista. Oletteko tehneet testamentin?
Niin, Afrikka on tunnetusti vaarallinen maa. Siellähän on ebolaa, hiviä, sissejä, sotaa, nälkää ja rikollisuutta. Sudanissa tapetaan, Zimbabwessa on hullu presidentti ja Keniassakin rytisee.
Afrikan ongelmat ovat suuria, mutta näkemyksemme on myös median muokkaama. Afrikasta nähdään ja kuullaan vain huonoja uutisia. Jopa jalkapallon MM-kisoista kertovissa uutisissa keskitytään lähinnä vaaroihin ja ongelmiin.
Otetaanpa pieni tietojen tarkistus.
Laita seuraavat maat järjestykseen henkirikosten yleisyyden mukaan:
a) Latvia
b) Venäjä
c) Uganda
Laita seuraavat maat järjestykseen BKT:n (per capita) mukaan:
a) Serbia
b) Moldova
c) Angola
Laita seuraavat maat järjestykseen korruption määrän mukaan:
a) Kreikka
b) Italia
c) Botswana
Oikeat vastaukset ovat: bac, cab, abc. Mustan Afrikan ongelmapesäkkeet ovat siis turvallisempia, vauraampia ja vähemmän korruptoituneita kuin monet eurooppalaiset sivistysvaltiot.
Sitäpaitsi Ugandassa ja Ruandassa on noin 750 vuoristogorillaa. Itse asiassa maailmassa on noin 750 villiä vuoristogorillaa.
Repikää siitä.
13.1.2008
Ratkaisu pastannälkään
Kampin keskuksen alakertaan on pesiytynyt kummajainen: hyvä pastaravintola. Todella hyvä.
Don Corleonessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on pieni, suoraviivainen ja nopea. Listalla on muutakin, mutta pastat ovat ravintolan vahvuus. Pastat ovat perinteisiä, annokset suuria, tomaattikastike makeaa ja pasta sopivan al dente.
Ei mitään elämää suurempaa. Ei gourmetia. Yksinkertaisesti Helsingin parasta pastaa. Ja kaiken lisäksi kohtuuhinnalla. Lounasajan ulkopuolella pastojen hinnat vaihtelevat 13 -15 euron välillä ja kaksi henkeä syö tuhdin aterian viineineen ja jälkkäreineen viidelläkympillä.
Ravintola on aina täynnä, mutta palvelu on nopeaa ja pöytiä tyhjenee tasaista vauhtia. Ja varauksiakin voi nyt tehdä, toisin kuin aikanaan.
Corleone ei tuota pettymyksiä -- yli kymmenellä käyntikerralla en ole vielä toistaiseksi saanut huonoa ruokaa.
Se on itse asiassa ihmeellistä.
Don Corleonessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on pieni, suoraviivainen ja nopea. Listalla on muutakin, mutta pastat ovat ravintolan vahvuus. Pastat ovat perinteisiä, annokset suuria, tomaattikastike makeaa ja pasta sopivan al dente.
Ei mitään elämää suurempaa. Ei gourmetia. Yksinkertaisesti Helsingin parasta pastaa. Ja kaiken lisäksi kohtuuhinnalla. Lounasajan ulkopuolella pastojen hinnat vaihtelevat 13 -15 euron välillä ja kaksi henkeä syö tuhdin aterian viineineen ja jälkkäreineen viidelläkympillä.
Ravintola on aina täynnä, mutta palvelu on nopeaa ja pöytiä tyhjenee tasaista vauhtia. Ja varauksiakin voi nyt tehdä, toisin kuin aikanaan.
Corleone ei tuota pettymyksiä -- yli kymmenellä käyntikerralla en ole vielä toistaiseksi saanut huonoa ruokaa.
Se on itse asiassa ihmeellistä.
Pullamössökansan Tuntematon
Nyt se on nähty: Kristian Smedsin kohuttu Tuntematon sotilas.
En loukkaantunut. En järkyttynyt. En imponoitunut.
Petyin. Pitkästyin.
Smeds ei ollut löytänyt Linnan tekstistä mitään uutta. Jermut olivat jermuja, Lammio oli mulkero ja sota on kauheaa. Ohjaaja Smeds teki paikoitellen komeaa jälkeä ja vaikuttavaa visuaalista teatteria, mutta hän hävisi taistelun dramaturgi Smedsille, joka ei ollut pystynyt jäntevöittämään Linnan romaania ja päättämään mitä näytelmässä halutaan sanoa. Mieleen tuli, että teatterimme kauhukakaralle oli tullut rimakauhu tunnetun tekstin edessä.
Esityksen ensimmäinen puolituntinen oli komea. Seitsemän Riitaojaa simputti piirissä toisiaan Eminemin soidessa taustalla. Sota ja jääkiekko rinnastettiin toisiinsa tehokkaasti. Jopa pesukoneiden moukarointi toimi vähän aikaa.
Mutta sitten joko Smeds vakuuttui olevansa nero tai dramaturgiaa alettiin tehdä työryhmätyönä. Esityksen taso laski kuin lehmän häntä samoin kuin näyttelijöiden suoritukset -- väliajalla vielä elänyt pieni toivo murskattiin tehokkaasti luokattoman huonolla toisella näytöksellä, jonka aikana tunneskaala vaihteli välinpitämättömyydestä myötähäpeään.
Kolmen ja puolen tunnin aikana käytiin läpi Tuntemattoman kaanon, tehtiin puskakomediaa ja tehtiin vähintään piirinennätys lavalla kiroilemisessa. Näyttelijöitä kävi lähinnä sääliksi: roolit olivat yksiulotteisia ja niistä oli vaikea saada mitään irti.
Kokonaisuus oli pehmeän pullamössökansan Tuntematon: hajuton, mauton ja munaton.
En loukkaantunut. En järkyttynyt. En imponoitunut.
Petyin. Pitkästyin.
Smeds ei ollut löytänyt Linnan tekstistä mitään uutta. Jermut olivat jermuja, Lammio oli mulkero ja sota on kauheaa. Ohjaaja Smeds teki paikoitellen komeaa jälkeä ja vaikuttavaa visuaalista teatteria, mutta hän hävisi taistelun dramaturgi Smedsille, joka ei ollut pystynyt jäntevöittämään Linnan romaania ja päättämään mitä näytelmässä halutaan sanoa. Mieleen tuli, että teatterimme kauhukakaralle oli tullut rimakauhu tunnetun tekstin edessä.
Esityksen ensimmäinen puolituntinen oli komea. Seitsemän Riitaojaa simputti piirissä toisiaan Eminemin soidessa taustalla. Sota ja jääkiekko rinnastettiin toisiinsa tehokkaasti. Jopa pesukoneiden moukarointi toimi vähän aikaa.
Mutta sitten joko Smeds vakuuttui olevansa nero tai dramaturgiaa alettiin tehdä työryhmätyönä. Esityksen taso laski kuin lehmän häntä samoin kuin näyttelijöiden suoritukset -- väliajalla vielä elänyt pieni toivo murskattiin tehokkaasti luokattoman huonolla toisella näytöksellä, jonka aikana tunneskaala vaihteli välinpitämättömyydestä myötähäpeään.
Kolmen ja puolen tunnin aikana käytiin läpi Tuntemattoman kaanon, tehtiin puskakomediaa ja tehtiin vähintään piirinennätys lavalla kiroilemisessa. Näyttelijöitä kävi lähinnä sääliksi: roolit olivat yksiulotteisia ja niistä oli vaikea saada mitään irti.
Kokonaisuus oli pehmeän pullamössökansan Tuntematon: hajuton, mauton ja munaton.
9.1.2008
Kuullun ymmärtäminen pakolliseksi lääkäreille
Kävin lääkärissä sunnuntaina (taivaan kiitos Diacorista; sinne pääsee aina eikä tarvitse jonotella!) valittamassa alkavaa, ärhäkkää keuhkonputkentulehdusta.
Lääkäri oli varsin asiallinen ja otti minut vakavastikin. Toki se, mitä kerroin tilastani ja tarpeistani ei riittänyt, vaan minulta piti ottaa kahdet röntgenit ja kahdet labrakokeet varmistamaan se, että en kuvitellut vaivojani. Tämän vielä ymmärrän, vaikka olisi tohtori ehkä jo tässäkin vaiheessa uskoa pitkän linjan bronkiittiveteraania.
No todettiin, että on keuhkoputkentulehdus, mahdollisesti keuhkonkuume. Tohtori määräsi antibioottia. Tiedoista näkyi, että viime keväänä oli täsmälleen sama taudinkuva ja samat oireet. Silloin normaalisti käytettävä antibiootti ei ollut puraissut vaan kuuri jouduttiin korvaamaan rajummalla lääkkeellä. Mainitsin tästä ja toivoin heti alkuun tunnetusti toimivaa lääkettä -- etenkin kun olen lähdössä vajaan kahden viikon kuluttua Ugandaan eikä sinne ole kiva lähteä keuhkonkuumeisena. Ei kuulemma käynyt päinsä, hän määräsi taudinkuvan mukaisen hoidon.
No, mitäpä sitä itseään viisaamman kanssa riitelemään. Alan popsia antibioottia, kuume nousee ja hiki lentää. Maanantaina lääkäri soittaa -- röntgenspesialisti oli tiirannut röntgenit ja vahvistanut keuhkonkuumeen. Kerroin että kuume sen kuin kukkii ja kyselin uudestaan vahvemman antibiootin perään. Ei sopinut. Hoito kuulemma oli taudinkuvan mukaista. Sain kehoituksen soittaa keskiviikkona, jos tauti ei hellittäisi.
Nyt on keskiviikko. Ei ole hellittänyt eikä antibiootti ole puraissut. Olen soittanut lääkärille ja odottelen soittoa takaisin. Saapa nähdä joko nyt heltiäisi oikeat lääkkeet.
Mikä ihme siinä on, että lääkärit ovat niin isoja herroja tai rouvia, että potilasta ei kannata tai tarvitse kuunnella. Minulla ei ole lääketieteellistä tutkintoa, mutta olen elänyt repaleisten palkeideni kanssa runsaat 40 vuotta ja tiedän kokemuksesta ja itseopiskelusta ja itsetuntemuksesta varsin tarkkaan mitä niissä tapahtuu. Ja kun tällä kertaakaa kyse ei ollut pelkästään minun sanastani vaan tiedoissa oli vajaan vuoden vanha episodi, josta olisi voinut oppia.
Nyt siis olen lähes 4 vuorokautta tarpeettoman pitkään kuumeessa ja lähden Ugandaan paljon huonommassa kunnossa kuin olisin, jos minua olisi kuunneltu (ja minähän lähden, ellei pää ole kainalossa). Tämä vain sen takia, että minua ei haluttu kuunnella ja minun mielipiteelläni ei ollut arvoa.
Miksi ihmeessä lääkärit eivät voi kuunnella potilaita ja ottaa näiden tietoa ja itseymmärrystä huomioon hoidon suunnittelussa.
Olisiko tämä liian suuri uhka ammattikunnan norsunluutornille?
Lääkäri oli varsin asiallinen ja otti minut vakavastikin. Toki se, mitä kerroin tilastani ja tarpeistani ei riittänyt, vaan minulta piti ottaa kahdet röntgenit ja kahdet labrakokeet varmistamaan se, että en kuvitellut vaivojani. Tämän vielä ymmärrän, vaikka olisi tohtori ehkä jo tässäkin vaiheessa uskoa pitkän linjan bronkiittiveteraania.
No todettiin, että on keuhkoputkentulehdus, mahdollisesti keuhkonkuume. Tohtori määräsi antibioottia. Tiedoista näkyi, että viime keväänä oli täsmälleen sama taudinkuva ja samat oireet. Silloin normaalisti käytettävä antibiootti ei ollut puraissut vaan kuuri jouduttiin korvaamaan rajummalla lääkkeellä. Mainitsin tästä ja toivoin heti alkuun tunnetusti toimivaa lääkettä -- etenkin kun olen lähdössä vajaan kahden viikon kuluttua Ugandaan eikä sinne ole kiva lähteä keuhkonkuumeisena. Ei kuulemma käynyt päinsä, hän määräsi taudinkuvan mukaisen hoidon.
No, mitäpä sitä itseään viisaamman kanssa riitelemään. Alan popsia antibioottia, kuume nousee ja hiki lentää. Maanantaina lääkäri soittaa -- röntgenspesialisti oli tiirannut röntgenit ja vahvistanut keuhkonkuumeen. Kerroin että kuume sen kuin kukkii ja kyselin uudestaan vahvemman antibiootin perään. Ei sopinut. Hoito kuulemma oli taudinkuvan mukaista. Sain kehoituksen soittaa keskiviikkona, jos tauti ei hellittäisi.
Nyt on keskiviikko. Ei ole hellittänyt eikä antibiootti ole puraissut. Olen soittanut lääkärille ja odottelen soittoa takaisin. Saapa nähdä joko nyt heltiäisi oikeat lääkkeet.
Mikä ihme siinä on, että lääkärit ovat niin isoja herroja tai rouvia, että potilasta ei kannata tai tarvitse kuunnella. Minulla ei ole lääketieteellistä tutkintoa, mutta olen elänyt repaleisten palkeideni kanssa runsaat 40 vuotta ja tiedän kokemuksesta ja itseopiskelusta ja itsetuntemuksesta varsin tarkkaan mitä niissä tapahtuu. Ja kun tällä kertaakaa kyse ei ollut pelkästään minun sanastani vaan tiedoissa oli vajaan vuoden vanha episodi, josta olisi voinut oppia.
Nyt siis olen lähes 4 vuorokautta tarpeettoman pitkään kuumeessa ja lähden Ugandaan paljon huonommassa kunnossa kuin olisin, jos minua olisi kuunneltu (ja minähän lähden, ellei pää ole kainalossa). Tämä vain sen takia, että minua ei haluttu kuunnella ja minun mielipiteelläni ei ollut arvoa.
Miksi ihmeessä lääkärit eivät voi kuunnella potilaita ja ottaa näiden tietoa ja itseymmärrystä huomioon hoidon suunnittelussa.
Olisiko tämä liian suuri uhka ammattikunnan norsunluutornille?
7.1.2008
Kalliit juhlat
Rakas kotikaupunkini Espoo viettää 550-vuotisjuhlia. On tapahtumaa, logoa, lippurivistöjä ja mainoksia. On tilaussävellyksiä, toimikuntia ja juhlalautakuntia.
Mutta mitä tämä lysti maksaa? Kaupungin talousarvio on täynnä viittauksia juhlavuoteen, mutta selvää kuvaa sen kustannuksista on erittäin vaikea saada. Seurakunta varaa juhlavuoteen 500.000 euroa ja sivistystoimessa on erityinen 750.000 euron määräraha juhlia varten. Todellista lukua en tiedä, mutta oma veikkaukseni on, että budjetoitu summa on ainakin 2 miljoonaa euroa ja todelliset kustannukset vielä suuremmat.
Eli säästöjen ja rahan riittämättömyydestä valittamisen keskellä käytämme 2 miljoonaa euroa edistämään Espoon imagoa ja kaupunki-identiteettiä, jota ei ole. Tämä on taas yksi osoitus byrokraattien mielipuolisesta tarpeesta korostaa omaa tärkeyttään ja investoida veroeuroja täysin toisarvoisiin asioihin.
Kahdella miljoonalla eurolla voisi palkata kaupungille 40-50 uutta työntekijää vuodeksi. Minua ainakin espoolaisena lämmittäisi paljon enemmän se, että rahat käytetään palveluiden parantamiseen kuin turhanpäiväiseen juhlimiseen.
Jos Espoo koskaan kehittää itselleen kaupunki-identiteetin muuna kuin kokoelmana nukkumalähiöitä, se syntyy asukkaiden tyytyväisyyden ja toimivien palveluiden kautta, ei keinotekoisten juhlien ja logojen tai tilaussävellysten avulla. Viisikymmentä uutta opettajaa tai sairaanhoitajaa toisaalta olisi hyvä alku.
Jos olette samaa mieltä kanssani, lähettäkää sähköpostia kaupunginjohtaja Marketta Kokkoselle. Osoite on marketta.kokkonen@espoo.fi.
Mutta mitä tämä lysti maksaa? Kaupungin talousarvio on täynnä viittauksia juhlavuoteen, mutta selvää kuvaa sen kustannuksista on erittäin vaikea saada. Seurakunta varaa juhlavuoteen 500.000 euroa ja sivistystoimessa on erityinen 750.000 euron määräraha juhlia varten. Todellista lukua en tiedä, mutta oma veikkaukseni on, että budjetoitu summa on ainakin 2 miljoonaa euroa ja todelliset kustannukset vielä suuremmat.
Eli säästöjen ja rahan riittämättömyydestä valittamisen keskellä käytämme 2 miljoonaa euroa edistämään Espoon imagoa ja kaupunki-identiteettiä, jota ei ole. Tämä on taas yksi osoitus byrokraattien mielipuolisesta tarpeesta korostaa omaa tärkeyttään ja investoida veroeuroja täysin toisarvoisiin asioihin.
Kahdella miljoonalla eurolla voisi palkata kaupungille 40-50 uutta työntekijää vuodeksi. Minua ainakin espoolaisena lämmittäisi paljon enemmän se, että rahat käytetään palveluiden parantamiseen kuin turhanpäiväiseen juhlimiseen.
Jos Espoo koskaan kehittää itselleen kaupunki-identiteetin muuna kuin kokoelmana nukkumalähiöitä, se syntyy asukkaiden tyytyväisyyden ja toimivien palveluiden kautta, ei keinotekoisten juhlien ja logojen tai tilaussävellysten avulla. Viisikymmentä uutta opettajaa tai sairaanhoitajaa toisaalta olisi hyvä alku.
Jos olette samaa mieltä kanssani, lähettäkää sähköpostia kaupunginjohtaja Marketta Kokkoselle. Osoite on marketta.kokkonen@espoo.fi.
6.1.2008
Hotel Sello Rokkaa
Hyvä mieli on joskus aika pienestä kiinni.
Olimme tänään Leppävaarassa hakemassa troppia keuhkonputkentulehdukseen Sellon Diacorista. Resepti kädessä tulimme Leppävaaran hyisenkylmälle aukiolle ja päätimme lämmittää ruumista ja sielua kuumalla kahvilla.
Kauppakeskus ja sen kuppilat olivat loppiaisen takia tiukasti kiinni. Hotelli Sellon aulasta pilkahti kuitenkin valoa pimeään iltapäivään ja marssimme sisään. Marssimme tiskille ja tiedustelimme, olisiko kenties mahdollista saada kahvia. "Onnistuu," kuului hymyn kera toimitettu vastaus. Jopa pullan saatavuus luvattiin tarkistaa, vaikka keittiö olikin miehittämättä pyhän johdosta.
Istuimme muutaman minuutin ja meidän eteemme kannettiin hyvää, höyryävää kahvia ja maukkaat juustokakkupalaset. Luihin ja ytimiin kylmettynyt ja horkkainen olo alkoi vähitellen oieta kuumaa kahvia hörppiessä ja juustokakkua mussuttaessa. Samaten henkilökunnan mutkaton ja ystävällinen palvelu ja hymy lämmittivät.
Ei siis tarvittu mitään dramatiikkaa tai suuria asioita. Vain vähän hyvää asennetta, palveluhalua ja ystävällistä hymyä.
Hyvä Hotel Sello ja Sinä ystävällinen kahvihengetär!
Olimme tänään Leppävaarassa hakemassa troppia keuhkonputkentulehdukseen Sellon Diacorista. Resepti kädessä tulimme Leppävaaran hyisenkylmälle aukiolle ja päätimme lämmittää ruumista ja sielua kuumalla kahvilla.
Kauppakeskus ja sen kuppilat olivat loppiaisen takia tiukasti kiinni. Hotelli Sellon aulasta pilkahti kuitenkin valoa pimeään iltapäivään ja marssimme sisään. Marssimme tiskille ja tiedustelimme, olisiko kenties mahdollista saada kahvia. "Onnistuu," kuului hymyn kera toimitettu vastaus. Jopa pullan saatavuus luvattiin tarkistaa, vaikka keittiö olikin miehittämättä pyhän johdosta.
Istuimme muutaman minuutin ja meidän eteemme kannettiin hyvää, höyryävää kahvia ja maukkaat juustokakkupalaset. Luihin ja ytimiin kylmettynyt ja horkkainen olo alkoi vähitellen oieta kuumaa kahvia hörppiessä ja juustokakkua mussuttaessa. Samaten henkilökunnan mutkaton ja ystävällinen palvelu ja hymy lämmittivät.
Ei siis tarvittu mitään dramatiikkaa tai suuria asioita. Vain vähän hyvää asennetta, palveluhalua ja ystävällistä hymyä.
Hyvä Hotel Sello ja Sinä ystävällinen kahvihengetär!
5.1.2008
Colorado Mountain Low
Olimme menossa Don Corleoneen syömään, mutta emme mahtuneet (meillä oli kyllä varaus, mutta se on toinen tarina). Koska oli hoppu ja nälkä, päädyimme Kampin Colorado Mts. Bar & Grilliin.
Kokemus oli suurimpia ruokailukatastrofeja useaan vuoteen.
Toiminta oli ensinnäkin järkyttävän hidasta: yksinkertaista alkuruokaa saimme odottaa yli puoli tuntia ja pääruoan (pasta) tulemiseen meni miltei puolitoista tuntia tilauksesta.
Paikka oli kylmä kuin viikinkien helvetti ja valaistus oli samaa luokkaa; ravintolassa oli niin hämärää, että kaikki ruoat näyttivät tasapaksulta harmaalta mössöltä.
Alkuruoaksi tilaamamme nachot olivat ylisuolaisia ja niiden päällysteet maistuivat suoraan purkista tulleelta -- sen oltua viikon verran avattuna.
Pääruokapastat (kun olimme olleet menossa Corleoneen, pastatuksesta ei päässyt irti) olivat ylikeitettyä, ylisuolaista mössöä, jota kukaan ei saanut lopetettua (tämä on ennenkuulumatonta; neljän hengen seurueessamme oli nimittäin mukana kolme suursyömäriä: kaksi teinipoikaa ja minä). Kaikki oli myös peitetty persiljalla, joka peitti mahdolliset maut alleen.
Palvelu oli kautta linjan halutonta ja hidasta. Kun maksun yhteydessä meiltä kysyttiin ruoan maistumisesta sanoin jotain latteuksia ylikeitetystä pastasta. Tarjoilija velvollisuudesta voivotteli ja toivotteli parempaa onnea ensi kerralla. En usko: toista kertaa ei nimittäin tule. Lopputulos ruokailusta oli paha mieli, huono olo ja kivistävä vatsa.
Mörskän omistava SK Ravintolat julistaa nettisivuillaan: "Haluamme yllättää asiakkaamme aina uudestaan ja tarjota unohtumattomia ravintolaelämyksiä."
Tässä Colorado Mts. kieltämättä onnistui. Tämä elämys muistetaan pitkään.
Kokemus oli suurimpia ruokailukatastrofeja useaan vuoteen.
Toiminta oli ensinnäkin järkyttävän hidasta: yksinkertaista alkuruokaa saimme odottaa yli puoli tuntia ja pääruoan (pasta) tulemiseen meni miltei puolitoista tuntia tilauksesta.
Paikka oli kylmä kuin viikinkien helvetti ja valaistus oli samaa luokkaa; ravintolassa oli niin hämärää, että kaikki ruoat näyttivät tasapaksulta harmaalta mössöltä.
Alkuruoaksi tilaamamme nachot olivat ylisuolaisia ja niiden päällysteet maistuivat suoraan purkista tulleelta -- sen oltua viikon verran avattuna.
Pääruokapastat (kun olimme olleet menossa Corleoneen, pastatuksesta ei päässyt irti) olivat ylikeitettyä, ylisuolaista mössöä, jota kukaan ei saanut lopetettua (tämä on ennenkuulumatonta; neljän hengen seurueessamme oli nimittäin mukana kolme suursyömäriä: kaksi teinipoikaa ja minä). Kaikki oli myös peitetty persiljalla, joka peitti mahdolliset maut alleen.
Palvelu oli kautta linjan halutonta ja hidasta. Kun maksun yhteydessä meiltä kysyttiin ruoan maistumisesta sanoin jotain latteuksia ylikeitetystä pastasta. Tarjoilija velvollisuudesta voivotteli ja toivotteli parempaa onnea ensi kerralla. En usko: toista kertaa ei nimittäin tule. Lopputulos ruokailusta oli paha mieli, huono olo ja kivistävä vatsa.
Mörskän omistava SK Ravintolat julistaa nettisivuillaan: "Haluamme yllättää asiakkaamme aina uudestaan ja tarjota unohtumattomia ravintolaelämyksiä."
Tässä Colorado Mts. kieltämättä onnistui. Tämä elämys muistetaan pitkään.
Holy Flaming Pope
Runsaan 1,1 miljardin kristityn pomomies paavi Benedictus XVI vahvisti uutena vuonna taas uskoani siitä, että järjestäytyneistä uskonnoista ei ole mitään muuta kuin harmia.
Mr. B (jota lähes 20 % maailman väestöstä pitää jumalansa suorana puhetorvena) julisti uutena vuonna seuraavia viestejä:
* Meidän pitäisi pelastaa maailman ympäristö, mutta ehkäisyä ei luonnollisesti sallita
* Perinteisiä perhearvoja pitää vaalia, mutta papit eivät saa avioitua
* Homot ja etenkin homoliitot vaarantavat maailmanrauhan
Jopa Talibanin ja Al-Quaidan pseudoideologiat alkavat kuullostaa harvinaisen selväjärkisiltä ja koherenteilta tähän horinaan verrattuna.
Miksi meidän täytyy kuunnella tällaista uskomatonta soopaa vuonna 2008? Usko on jokaisen oma asia, johon en voi enkä halua puuttua, mutta en voi mitenkään mahduttaa pieneen päähäni sitä, että yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä suoltaa näin uskomatonta suvaitsemattomuutta, järjettömyyttä ja ristiriitaisuutta ilman että hänet heitetään niskaperseotteella hullujenhuoneen suljetulle osastolle, jonne hän kuuluu.
Jos on olemassa jumala, jonka todellista sanaa Mr. B julistaa, minä ilmoittaudun ensimmäisenä jonotuslistalle helvettiin.
Mr. B (jota lähes 20 % maailman väestöstä pitää jumalansa suorana puhetorvena) julisti uutena vuonna seuraavia viestejä:
* Meidän pitäisi pelastaa maailman ympäristö, mutta ehkäisyä ei luonnollisesti sallita
* Perinteisiä perhearvoja pitää vaalia, mutta papit eivät saa avioitua
* Homot ja etenkin homoliitot vaarantavat maailmanrauhan
Jopa Talibanin ja Al-Quaidan pseudoideologiat alkavat kuullostaa harvinaisen selväjärkisiltä ja koherenteilta tähän horinaan verrattuna.
Miksi meidän täytyy kuunnella tällaista uskomatonta soopaa vuonna 2008? Usko on jokaisen oma asia, johon en voi enkä halua puuttua, mutta en voi mitenkään mahduttaa pieneen päähäni sitä, että yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä suoltaa näin uskomatonta suvaitsemattomuutta, järjettömyyttä ja ristiriitaisuutta ilman että hänet heitetään niskaperseotteella hullujenhuoneen suljetulle osastolle, jonne hän kuuluu.
Jos on olemassa jumala, jonka todellista sanaa Mr. B julistaa, minä ilmoittaudun ensimmäisenä jonotuslistalle helvettiin.
4.1.2008
Voi Finnair!
Sinivalkoiset siivet tutisevat turbulenssissa.
Uutisista päätellen joka toinen lento on vähintään kymmenen tuntia myöhässä; ihmiset odottavat pahimmillaan yli vuorokauden jossain Ahmedabadin ja Pekingin välimaastossa.
Omakohtainen kokemuskin on karu: viimeaikaisten lentojen myöhästymistilasto on sataprosenttisesti 6/6. Syyt ovat vaihdelleet mundaanista perusmyöhästymisestä wc-tietokoneen uudelleenbuuttaamiseen (!).
Jotta sotku olisi vielä täydellisempi, Finnairin Plus-ohjelman nettipalvelun uusiminen on ollut fiasko. Palvelun uusiminen myöhästyi pahasti, järjestelmä oli viikkoja suljettuna ja pisteet ovat tulleet tileille viikkoja tai jopa kuukausia myöhässä. Tälläkin hetkellä pistesaldo on pois käytöstä eikä tietoa sen paluusta ole.
Tätä vauhtia Finnair on kohta yhtä kurjassa jamassa kuin SAS.
Uutisista päätellen joka toinen lento on vähintään kymmenen tuntia myöhässä; ihmiset odottavat pahimmillaan yli vuorokauden jossain Ahmedabadin ja Pekingin välimaastossa.
Omakohtainen kokemuskin on karu: viimeaikaisten lentojen myöhästymistilasto on sataprosenttisesti 6/6. Syyt ovat vaihdelleet mundaanista perusmyöhästymisestä wc-tietokoneen uudelleenbuuttaamiseen (!).
Jotta sotku olisi vielä täydellisempi, Finnairin Plus-ohjelman nettipalvelun uusiminen on ollut fiasko. Palvelun uusiminen myöhästyi pahasti, järjestelmä oli viikkoja suljettuna ja pisteet ovat tulleet tileille viikkoja tai jopa kuukausia myöhässä. Tälläkin hetkellä pistesaldo on pois käytöstä eikä tietoa sen paluusta ole.
Tätä vauhtia Finnair on kohta yhtä kurjassa jamassa kuin SAS.
1.1.2008
Uusi musiikkigenre
Ajoimme tänään takaisin Helsinkiin joululomalta Ylä-Savosta. Matka taittui rattoisasti Radio Suomea kuunnellen -- ja samalla huomasimme, että on syntynyt uusi musiikkigenre, josta saamme kiittää Paula Koivuniemeä. Uuden tulemisensa myötä tämä iskelmien tonava yrittää olla entistä rockimpi.
Tulos on sekametelisoppa, joka on lähinnä rockelmaa (ääntämisohjeena kannattaa muistaa, että sisero soittaa selloa). Siltä meno ainakin kuullosti.
Tulos on sekametelisoppa, joka on lähinnä rockelmaa (ääntämisohjeena kannattaa muistaa, että sisero soittaa selloa). Siltä meno ainakin kuullosti.
Korkeimman tason sössötystä
Presidentti Tarja "joo-mä-palautin-sdp:n-jäsenkirjan-joo" Halonen pläjäytti taas tänään perinteisen uudenvuodenpuheensa.
Jokelan ampuminen kuulemma kosketti meitä kaikkia. Joopajoo.
Tarvitaan julkisia palveluita ja kansalaisyhteiskuntaa. Joopajoo.
Nämä latteudet ovat kuitenkin kuitenkin kalpenevat seuraavan kuolemattoman hengentuotoksen rinnalla:
"Hyvinvoinnissamme on kuitenkin nähtävissä säröilyä. Vaikka kansantulo on kasvanut, eivät väestöryhmien väliset hyvinvointierot ole hävinneet, vaan päinvastoin erot etenkin ääripäiden välillä ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen huolestuttavaa on, jos annamme lasten joutua kärsimään tästä."
Eli: tärkeää ei ole se, että hyvinvointi kasvaa, vaan se, että kukaan ei tienaisi enempää kuin toiset. Kateus kunniaan! Ja sitten pöyristyttävä rinnastus lapsiin: jos joku tienaa enemmän kuin toiset, lapset kärsivät. Kun tuloerot häviävät, lapset voivat hyvin.
Käsittämätöntä sössötystä ja järkyttävä viesti. Vaurastuminen on saatanasta ja lisäksi lapset kärsivät sen johdosta.
Jokelan ampuminen kuulemma kosketti meitä kaikkia. Joopajoo.
Tarvitaan julkisia palveluita ja kansalaisyhteiskuntaa. Joopajoo.
Nämä latteudet ovat kuitenkin kuitenkin kalpenevat seuraavan kuolemattoman hengentuotoksen rinnalla:
"Hyvinvoinnissamme on kuitenkin nähtävissä säröilyä. Vaikka kansantulo on kasvanut, eivät väestöryhmien väliset hyvinvointierot ole hävinneet, vaan päinvastoin erot etenkin ääripäiden välillä ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen huolestuttavaa on, jos annamme lasten joutua kärsimään tästä."
Eli: tärkeää ei ole se, että hyvinvointi kasvaa, vaan se, että kukaan ei tienaisi enempää kuin toiset. Kateus kunniaan! Ja sitten pöyristyttävä rinnastus lapsiin: jos joku tienaa enemmän kuin toiset, lapset kärsivät. Kun tuloerot häviävät, lapset voivat hyvin.
Käsittämätöntä sössötystä ja järkyttävä viesti. Vaurastuminen on saatanasta ja lisäksi lapset kärsivät sen johdosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)