Ystäväperheen koira, Humppa, on meillä aika ajoin hoidossa. Hauva on oppinut kiitettävän hyvin perhedynamiikan ja parisuhdekommunikaation koukerot.
Aamu- ta iltalenkille halutessaan Humppa ei suinkaan tule pyytämään minulta, että veisin sen ulos. Se tietää, että todennäköisesti kääntäisin vain kylkeä tai piiloutuisin läppärin taakse ja sanoisin että "kohta, kohta".
Älykkäästi Humppa meneekin paremman puoliskoni luokse pyytämään ulospääsyä. Tämä ei käännä kylkeä tai kätkeydy läppärin taakse vaan toteaa "Jussi, vie Humppa ulos". Kun käsky tulee komentoketjusta itseni yläpuolelta, vetkuttelu ei auta, vaan Humppa pääsee ulos ilman sen suurempia odotteluita.
Turhan älykäs karvaturri...
30.8.2008
29.8.2008
SDP:n kummallinen logiikka
Sosiaalidemokraattien mukaan minusta tulee ensi vuonna vielä nykyistäkin suurempi riistäjä -- saan veronkevennyksen myötä rahaa valtiolta; vieläpä enemmän kuin pienempituloiset...
Excuse me; en saa mitään valtiolta. Itse asiassa kukaan ei saa mitään. Maksamme vain hieman vähemmän.
Veronkevennys on hyvä ja myönteinen asia. Voi jopa olla perusteltua, että siinä suositaan pienituloisia. Mutta edes sossut eivät pysty muuttamaan mustaa valkoiseksi; kevennys ei suosi suurempituloisia vaan kiristää progressiota.
Excuse me; en saa mitään valtiolta. Itse asiassa kukaan ei saa mitään. Maksamme vain hieman vähemmän.
Veronkevennys on hyvä ja myönteinen asia. Voi jopa olla perusteltua, että siinä suositaan pienituloisia. Mutta edes sossut eivät pysty muuttamaan mustaa valkoiseksi; kevennys ei suosi suurempituloisia vaan kiristää progressiota.
28.8.2008
Muumimamman harmituksen syy
Muumimamman lautaskiukuttelun syykin selvisi.
Uusimman Forbes-lehden maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listalla Halonen on sijalla 71, kun vielä vuosi sitten hän oli 50:s ja kaksi vuotta sitten sijalla 44.
Kyllä minuakin harmittaisi, jos ranking tippuisi moista vauhtia...
Uusimman Forbes-lehden maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listalla Halonen on sijalla 71, kun vielä vuosi sitten hän oli 50:s ja kaksi vuotta sitten sijalla 44.
Kyllä minuakin harmittaisi, jos ranking tippuisi moista vauhtia...
Muumimamman musikaaliset lautaset
Mariankadun Muumimamma on taas murahtanut ja päättänyt leikkiä ulkopoliittisia musikaalisia lautasia. Koska Madam Halosen ego ei kestä olla poissa EU:n Georgia-huippukokouksesta, ETYJin puheenjohtajana toimiva Stubido joutuu käyttämään palvelijoiden ovea.
Eikö voitaisi sopia, että Muumimamma ja Omppumehumies vaikka vuorottelesivat näissä kesteissä tai vetäisivät pitkää tikkua osallistumisesta, niin tästä toistuvasta lautasfarssista päästäisiin eroon.
Etenkin tällä kierroksella kumpikin voisi vetäytyä nurkkaan häpeämään, koska ainoa, jolla kokouksessa on oikeasti asiaa, on Stubido.
Eikö voitaisi sopia, että Muumimamma ja Omppumehumies vaikka vuorottelesivat näissä kesteissä tai vetäisivät pitkää tikkua osallistumisesta, niin tästä toistuvasta lautasfarssista päästäisiin eroon.
Etenkin tällä kierroksella kumpikin voisi vetäytyä nurkkaan häpeämään, koska ainoa, jolla kokouksessa on oikeasti asiaa, on Stubido.
26.8.2008
Olympialaista ulkopolitiikkaa
Pienen valtion iso naapurivaltio soti(i) toisen pienen naapurivaltionsa kanssa.
Yksinkertainen maallikko voisi kuvitella pienen valtion korkeimman ulkopoliittisen johdon kiinnostuvan asiasta. Pienen valtion tärkeimmät ulkopoliittiset linjaukset määrittelevä elin ei kuitenkaan ole kokoontunut.
Syynä tähän ovat olleet presidentin ja pääministerin tärkeämmät menot: on pitänyt olla lomilla ja vierailla itäisessä suurkaupungissa järjestettävissä urheilukilpailuissa. Aina urheilukilpailut yhden pienen sodan voittavat, etenkin kun siellä heitetään keihästä.
Harvassa maassa asioiden tärkeysjärjestys on näin hienolla tolalla.
Yksinkertainen maallikko voisi kuvitella pienen valtion korkeimman ulkopoliittisen johdon kiinnostuvan asiasta. Pienen valtion tärkeimmät ulkopoliittiset linjaukset määrittelevä elin ei kuitenkaan ole kokoontunut.
Syynä tähän ovat olleet presidentin ja pääministerin tärkeämmät menot: on pitänyt olla lomilla ja vierailla itäisessä suurkaupungissa järjestettävissä urheilukilpailuissa. Aina urheilukilpailut yhden pienen sodan voittavat, etenkin kun siellä heitetään keihästä.
Harvassa maassa asioiden tärkeysjärjestys on näin hienolla tolalla.
25.8.2008
Postres pitää pintansa
Kävimme männäviikolla juhlimassa paremman puoliskon syntymäpäivää päivällisellä Helsingin jälkiruokamekassa, ravintola Postresissä.
Possu (niin kuulemma alan insaiderit sitä kutsuvat) oli positiivinen kokemus; selkeä ja rauhallinen sali, toimiva ja asiantunteva palvelu ja lyhyt, selkeä lista.
Pieni miinus tulee kuitenkin menun sekakielisyydestä; lähes joka ruokalajissa oli mukana aimo annos keittiöranskaa, joka ei auennut edes keskimäärin varsin kokeneille ruokailijoille. Ehkä kulinaristinen eksaktius vaatii moisia termihirviöitä, mutta olisi kohteliasta kertoa myös selkokielellä, mitä nimet tarkoittavat. Kysymällä asiat selvisivät, mutta jatkuvat tarjoilijan tenttaaminenkin alkaa maistua muulta kuin gourmetilta ennen pitkää.
Viinilistaa emme tutkineet sampanjaosastoa pidemmälle, mutta se todettiin persoonalliseksi ja toimivaksi. Valitsemamme Andre Clouet'n kuohujuoma kustansi 110 euroa, kun sen ravintolan sisäänostohinta on 49 euroa -- eli katetaso ei ole aivan niin kohtuuton kuin joissain muissa laaturavintoloissa. Ja juoma itsessään oli aivan mainiota.
Ateria alkoi keittiön tervehdyksellä -- kolmenlaisella perunalla. Tarjolla oli yksi ranskanperuna kotitekoisen ketsupin kanssa (yllättävää kyllä, ranskis oli vähän vetinen), puikulamuhennosta ja uutta perunaa voin kanssa.
Alkuruoaksi nautitut katkarapu-casse-croute ja lohicoulibiac olivat maukkaita ja raikkaita -- eivät ehkä elämää suurempia, mutta hyvin valmistettuja.
Pääruoaksi tilaamamme Bressen kana ja Pauillacin maitokaritsa olivat maukkaita ja erittäin hyvin kypsytettyjä -- etenkin lammas oli harvinaisen herkullista. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tilaa jäi Postresin bravuurille: jälkiruoalle.
Suklaaganache oli vähintään taivaallista ja mansikkafrangipane oli myös varsin suussa sulavaa, joskaan se ei vienyt kieltä mukanaan samalla tavalla kuin ganache.
Kokonaisuus oli tasavarmaa yhden tähden laatua, joskin jälkiruoat nousivat selkeästi muita ruokalajeja mieleenpainuvammaksi.
Hinta oli ruoan laatuun ja määrään nähden kohtuuden rajoissa: kolmen ruokalajin ateria, pullo keskihintaista sampanjaa, kivennäisvedet, kahvit ja konjakit kahdelle hengelle noin 230 euroa.
Hinta/laatu-suhdetta voi pitää moneen muuhun ravintolaan verrattuna varsin hyvänä. Chez Dominique on vielä astetta Postresia parempi, mutta muihin yhden tähden kollegoihinsa tai kansainvälisiin verrokkeihin nähden Postres pärjää varsin hyvin.
Mutta se Postresin alkuperäinen ajatus jälkiruokavaltaisesta menusta jäi kiehtomaan: entä jos sittenkin siellä voisi syödä pelkkää jälkiruokaa...
Possu (niin kuulemma alan insaiderit sitä kutsuvat) oli positiivinen kokemus; selkeä ja rauhallinen sali, toimiva ja asiantunteva palvelu ja lyhyt, selkeä lista.
Pieni miinus tulee kuitenkin menun sekakielisyydestä; lähes joka ruokalajissa oli mukana aimo annos keittiöranskaa, joka ei auennut edes keskimäärin varsin kokeneille ruokailijoille. Ehkä kulinaristinen eksaktius vaatii moisia termihirviöitä, mutta olisi kohteliasta kertoa myös selkokielellä, mitä nimet tarkoittavat. Kysymällä asiat selvisivät, mutta jatkuvat tarjoilijan tenttaaminenkin alkaa maistua muulta kuin gourmetilta ennen pitkää.
Viinilistaa emme tutkineet sampanjaosastoa pidemmälle, mutta se todettiin persoonalliseksi ja toimivaksi. Valitsemamme Andre Clouet'n kuohujuoma kustansi 110 euroa, kun sen ravintolan sisäänostohinta on 49 euroa -- eli katetaso ei ole aivan niin kohtuuton kuin joissain muissa laaturavintoloissa. Ja juoma itsessään oli aivan mainiota.
Ateria alkoi keittiön tervehdyksellä -- kolmenlaisella perunalla. Tarjolla oli yksi ranskanperuna kotitekoisen ketsupin kanssa (yllättävää kyllä, ranskis oli vähän vetinen), puikulamuhennosta ja uutta perunaa voin kanssa.
Alkuruoaksi nautitut katkarapu-casse-croute ja lohicoulibiac olivat maukkaita ja raikkaita -- eivät ehkä elämää suurempia, mutta hyvin valmistettuja.
Pääruoaksi tilaamamme Bressen kana ja Pauillacin maitokaritsa olivat maukkaita ja erittäin hyvin kypsytettyjä -- etenkin lammas oli harvinaisen herkullista. Annokset olivat juuri sopivan kokoisia, jotta tilaa jäi Postresin bravuurille: jälkiruoalle.
Suklaaganache oli vähintään taivaallista ja mansikkafrangipane oli myös varsin suussa sulavaa, joskaan se ei vienyt kieltä mukanaan samalla tavalla kuin ganache.
Kokonaisuus oli tasavarmaa yhden tähden laatua, joskin jälkiruoat nousivat selkeästi muita ruokalajeja mieleenpainuvammaksi.
Hinta oli ruoan laatuun ja määrään nähden kohtuuden rajoissa: kolmen ruokalajin ateria, pullo keskihintaista sampanjaa, kivennäisvedet, kahvit ja konjakit kahdelle hengelle noin 230 euroa.
Hinta/laatu-suhdetta voi pitää moneen muuhun ravintolaan verrattuna varsin hyvänä. Chez Dominique on vielä astetta Postresia parempi, mutta muihin yhden tähden kollegoihinsa tai kansainvälisiin verrokkeihin nähden Postres pärjää varsin hyvin.
Mutta se Postresin alkuperäinen ajatus jälkiruokavaltaisesta menusta jäi kiehtomaan: entä jos sittenkin siellä voisi syödä pelkkää jälkiruokaa...
24.8.2008
Syömävalmiita vai syömäkelvottomia
Lähikauppaan on ilmestynyt jotain uutta -- avokadoja, jotka ovat syömävalmiita. Muutaman kokeilun perusteella markkinointipuhe jopa pitää paikkansa; hedelmät ovat kypsiä ja maukkaita. Hinta on tosin suolainen, noin kympin kilo.
Mutta missä on kauppiaan rehellisyys? Miksei tavallisisten avokadojen kerrota olevan syömäkelvottomia: kovia, kitkeriä ja ruoanlaittoon kelpaamattomia?
Mutta missä on kauppiaan rehellisyys? Miksei tavallisisten avokadojen kerrota olevan syömäkelvottomia: kovia, kitkeriä ja ruoanlaittoon kelpaamattomia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)