ad hoc: mainoshokema
ad nauseam: tosi huono mainos
carpe diem: päivän karppi
habeas corpus: meillä on ruumis
TomTom of Finland: erikoistunut navigaattori
vastenmielisiä ennusteita: limatieteen laitos
13.6.2008
Mariankadun taulupalo
Superministeriössä paloi tänään. Tutkimukset ovat kesken ja poliisi ja palokunta vasta spekuloivat palon syystä.
Ikonoklastin saamien tietojen mukaan palon kuitenkin aiheutti se, että ministeri Mauri Pekkarinen (KMS) poltti työhuoneessaan vaalitauluja hieman turhan energisesti.
Ikonoklastin saamien tietojen mukaan palon kuitenkin aiheutti se, että ministeri Mauri Pekkarinen (KMS) poltti työhuoneessaan vaalitauluja hieman turhan energisesti.
10.6.2008
RKP:n nahkapäätös
Viime viikonloppuna pidetyn RKP:n puoluekokouksen energiapoliittisessa kannanotossa sanotaan mm. seuraavaa:
Svenska folkpartiet är inte en aktiv pådrivare av utbyggd kärnkraft.
Samtidigt stöder vi en energipolitik som syftar till att granska alla
alternativ som är utsläppsfria, utsläppssnåla eller med tanke på
utsläpp neutrala, hållbara och ifråga om kostnadsstrukturen
lönsamma produktionsformer. Alla energiformer bör bedömas
med tanke på hela samhällets bästa.
Vapaa suomennos lienee: emme kannata mutta emme myöskään vastusta.
Yhdenasianpuolue siis välttää ottamasta mitään kantaa ainakaan vaikeampiin muihin asioihin, jotta kukaan yhdenasiankannattaja ei vetäisi hernettä nenäänsä.
Vähän ryhtiä, pliis!
Svenska folkpartiet är inte en aktiv pådrivare av utbyggd kärnkraft.
Samtidigt stöder vi en energipolitik som syftar till att granska alla
alternativ som är utsläppsfria, utsläppssnåla eller med tanke på
utsläpp neutrala, hållbara och ifråga om kostnadsstrukturen
lönsamma produktionsformer. Alla energiformer bör bedömas
med tanke på hela samhällets bästa.
Vapaa suomennos lienee: emme kannata mutta emme myöskään vastusta.
Yhdenasianpuolue siis välttää ottamasta mitään kantaa ainakaan vaikeampiin muihin asioihin, jotta kukaan yhdenasiankannattaja ei vetäisi hernettä nenäänsä.
Vähän ryhtiä, pliis!
8.6.2008
Nobelin rauhanpalkinto Euroviisuille!!
Olimme paremman puoliskon kanssa pari viikkoa sitten Belgradissa Euroviisufinaaleissa. Tilaisuus oli hieno: 20.000 ihmistä fanitti suosikkejaan sulassa sovussa ja harmoniassa.
Toisin kuin jalkapallokisoissa, Belgradissa ei puukotettu ketään, ei pahoinpidelty ketään. Paikalliset äärijärjestöt uhkailivat etukäteen homoja, mutta heidät pidettiin kisojen ajan hiljaa. Serbialaiset näkivät iloisia kanssaeurooppalaisia; näkivät, että seksuaalivähemmistöt ovat samanlaisia hyviä ihmisiä kuin muutkin; näkivät, että väkivallalle on vaihtoehtoja; näkivät, että suvaitsevaisuus on hyvä asia.
Euroviisut tuovat yhteen todella erilaisia ihmisryhmiä ainutlaatuisella tavalla. Ihmisiä yli 40 maasta, heteroja ja homoja, vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia. Tämä joukko kohtaa kerran vuodessa ympäri Eurooppaa ja bilettää ja edistää rauhaa. Peace will come!
Euroviisut ansaitsevat Nobelin rauhanpalkinnon. Paljon enemmän kuin monet sen saaneet poliitikot ja järjestöt.
Mistäs niitä ehdotuslomakkeita saikaan?
Toisin kuin jalkapallokisoissa, Belgradissa ei puukotettu ketään, ei pahoinpidelty ketään. Paikalliset äärijärjestöt uhkailivat etukäteen homoja, mutta heidät pidettiin kisojen ajan hiljaa. Serbialaiset näkivät iloisia kanssaeurooppalaisia; näkivät, että seksuaalivähemmistöt ovat samanlaisia hyviä ihmisiä kuin muutkin; näkivät, että väkivallalle on vaihtoehtoja; näkivät, että suvaitsevaisuus on hyvä asia.
Euroviisut tuovat yhteen todella erilaisia ihmisryhmiä ainutlaatuisella tavalla. Ihmisiä yli 40 maasta, heteroja ja homoja, vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia. Tämä joukko kohtaa kerran vuodessa ympäri Eurooppaa ja bilettää ja edistää rauhaa. Peace will come!
Euroviisut ansaitsevat Nobelin rauhanpalkinnon. Paljon enemmän kuin monet sen saaneet poliitikot ja järjestöt.
Mistäs niitä ehdotuslomakkeita saikaan?
7.6.2008
Polkupyörää ostamassa
Muutama viikko sitten sain idean ostaa polkupyörän -- olisi mukava pyöräillä silloin tällöin paremman puoliskon kanssa ja pyörälenkit olisivat hyvää vaihtelua juoksemiselle.
Siirryimme tuumasta toiseen ja singahdimme lähistöllä olevaan Bike Planetin myymälään hakemaan sopivaa pyörää. Erikoisliikkeessä varmaan olisi hyvä valikoima ja asiantunteva palvelu.
Saavuimme hehtaarihalliin, jossa oli satoja ellei tuhansia erilaisia pyöriä. Liikkeessä näkyi runsaat puoli tusinaa myyjää, joita ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan asiakaspalvelu. Harhailimme lähes kymmenen minuuttia pyörärivien seassa ennen kuin yksi myyjä suvaitsi lähestyä meitä ja kysyä haluaisimmeko kenties jotakin.
Kerroin, että haluan pyörän ja kerroin käyttötarpeestani ja taustastani (mm. ei omaa pyörää yli 20 vuoteen). Alkoi suunnilleen seuraava dialogi:
-- Joo, sä haluat hybridipyörän.
-- Okei, mitä hybridpyörä tarkoittaa
-- Totanoin, tiätsä, niinku, se on sellainen pyörä jolla voi tehdä vähän kaikkee.
-- Okei. Minkäslaisia tällaisia hybridipyöriä on olemassa.
-- Totanoin, tossa on XYZ. Siinä on (15 sekuntia käsittämätöntä teknistä jorinaa).
Minkäkokoisen rungon sä haluat?
-- Enpä tiedä. Minkäkokoisen minä tarvitsen?
-- Totanoin, joo, tästä mallista ei taida olla sopivaa kokoa. Tossa on ABC. Tai toi toinen, se
maksaa satasen vähemmän.
-- Selvä. Mistä tuo satasen hintaero muodostuu?
-- (Puoli minuuttia käsittämätöntä teknistä jorinaa)
-- Voisinkohan kokeilla jompaa kumpaa.
-- Joo totanoin, kyllä kai.
Myyjä talutti pyörän pihalle, antoi sen minulle ja häipyi sisälle.
Farssia jatkui vielä varttitunti ennen kuin uskoimme, että projektista ei ainakaan Bike Planetissä tule mitään ja poistuimme hiljaa takavasemmalle.
Myyjää ei tuntunut kiinnostavan asiakkaan järkevä perehdyttäminen pyörien ominaisuuksiin ja tärkeisiin valintakriteereihin vaan tekninen jorina ja asiakkaasta eroon pääseminen.
On aivan käsittämätöntä, kuinka erikoisliikkeellä (joka ei ole tunnettu ainakaan edullisista hinnoistaan) on varaa näin huonoon asiakaspalveluun. Ylimielinen, välinpitämätön ja töykeä palvelu varmisti sen, että ostan pyöräni jostain muualta kuin Bike Planetistä (jos ylipäänsä ostan sitä). Ehkä olisin saanut parempaa palvelua, jos olisin ilmoittanut haluavani viiden tonnin kilpapyörän. Mutta nyt Bike Planet hukkasi tilaisuuden saada itselleen uusi asiakas, todennäköisesti pitkäaikainen sellainen.
Siirryimme tuumasta toiseen ja singahdimme lähistöllä olevaan Bike Planetin myymälään hakemaan sopivaa pyörää. Erikoisliikkeessä varmaan olisi hyvä valikoima ja asiantunteva palvelu.
Saavuimme hehtaarihalliin, jossa oli satoja ellei tuhansia erilaisia pyöriä. Liikkeessä näkyi runsaat puoli tusinaa myyjää, joita ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan asiakaspalvelu. Harhailimme lähes kymmenen minuuttia pyörärivien seassa ennen kuin yksi myyjä suvaitsi lähestyä meitä ja kysyä haluaisimmeko kenties jotakin.
Kerroin, että haluan pyörän ja kerroin käyttötarpeestani ja taustastani (mm. ei omaa pyörää yli 20 vuoteen). Alkoi suunnilleen seuraava dialogi:
-- Joo, sä haluat hybridipyörän.
-- Okei, mitä hybridpyörä tarkoittaa
-- Totanoin, tiätsä, niinku, se on sellainen pyörä jolla voi tehdä vähän kaikkee.
-- Okei. Minkäslaisia tällaisia hybridipyöriä on olemassa.
-- Totanoin, tossa on XYZ. Siinä on (15 sekuntia käsittämätöntä teknistä jorinaa).
Minkäkokoisen rungon sä haluat?
-- Enpä tiedä. Minkäkokoisen minä tarvitsen?
-- Totanoin, joo, tästä mallista ei taida olla sopivaa kokoa. Tossa on ABC. Tai toi toinen, se
maksaa satasen vähemmän.
-- Selvä. Mistä tuo satasen hintaero muodostuu?
-- (Puoli minuuttia käsittämätöntä teknistä jorinaa)
-- Voisinkohan kokeilla jompaa kumpaa.
-- Joo totanoin, kyllä kai.
Myyjä talutti pyörän pihalle, antoi sen minulle ja häipyi sisälle.
Farssia jatkui vielä varttitunti ennen kuin uskoimme, että projektista ei ainakaan Bike Planetissä tule mitään ja poistuimme hiljaa takavasemmalle.
Myyjää ei tuntunut kiinnostavan asiakkaan järkevä perehdyttäminen pyörien ominaisuuksiin ja tärkeisiin valintakriteereihin vaan tekninen jorina ja asiakkaasta eroon pääseminen.
On aivan käsittämätöntä, kuinka erikoisliikkeellä (joka ei ole tunnettu ainakaan edullisista hinnoistaan) on varaa näin huonoon asiakaspalveluun. Ylimielinen, välinpitämätön ja töykeä palvelu varmisti sen, että ostan pyöräni jostain muualta kuin Bike Planetistä (jos ylipäänsä ostan sitä). Ehkä olisin saanut parempaa palvelua, jos olisin ilmoittanut haluavani viiden tonnin kilpapyörän. Mutta nyt Bike Planet hukkasi tilaisuuden saada itselleen uusi asiakas, todennäköisesti pitkäaikainen sellainen.
Vai että korkean teknologian ihmemaa?
Pidimme seminaaripäivää asiakkaalle menneellä viikolla. Paikaksi valitsimme toiveikkaasti Kone Buildingin Keilasatamassa. Puitteet olivat hienot -- komea näkymä Keilalahdelle, Nokia ja Radiolinja naapurissa -- itse rakennuskin komea.
Ja uudessa rakennuksessahan tekniikka toimii. Tai niinhän sitä luulisi.
Kun aamulla tiloja kuntoon pistäessämme pyytelimme WLAN-tunnuksia, meille kerrottiin, että Reguksen tarjoamissa neuvottelutiloissa ei ollut langatonta verkkoa. Mutta haluaisimmeko valkoiset vai värikkäät kahvikupit? Ja mihin aikaan lounas?
Pienen alkuhekottelun jälkeen aloimme ymmärtää, että kyseessä ei ollut vitsi. Langaton verkko toimii kyllä Ugandassa ja Ruandassa, Serbiassa ja St. Lucialla, mutta eihän sellaista nyt Espoossa ole. D'oh, kuten Homer Simpson sanoisi.
Pienen ihmettelyn jälkeen neukkareihin löytyi muutama hubi ja verkkopiuhoja, joilla saimme hetkittäin toimivia verkkoyhteyksiä.
Pieni vinkki Reguksen johtoon: elämme vuotta 2008. WLAN-verkkoja on on saanut ostaa kaupasta vasta 17 vuotta. Olisiko aika herätä ja haistella kahvin tuoksua?
Jos asia ei Regusta kiinnosta, luulisi, että Koneellakin olisi intressiä pystytää koko tilat kattavat langaton vierasverkko -- olimmehan nimenomaan Kone Buildingissä. Useimmille kävijöille kunnollinen verkko olisi hyödyllisempi kuin aulatilan kahvipöydillä lojuneet Fine Wine Magazinet (kappalehinta á 25 euroa, jolla saa jo melkein langattoman tukiaseman)...
PS. Lisäironiaa jupakkaan toi se, että asiakkaalle pitämämme seminaari käsitteli tulevaisuutta, teknologiamaailmaa vuosina 2013-2015...
Ja uudessa rakennuksessahan tekniikka toimii. Tai niinhän sitä luulisi.
Kun aamulla tiloja kuntoon pistäessämme pyytelimme WLAN-tunnuksia, meille kerrottiin, että Reguksen tarjoamissa neuvottelutiloissa ei ollut langatonta verkkoa. Mutta haluaisimmeko valkoiset vai värikkäät kahvikupit? Ja mihin aikaan lounas?
Pienen alkuhekottelun jälkeen aloimme ymmärtää, että kyseessä ei ollut vitsi. Langaton verkko toimii kyllä Ugandassa ja Ruandassa, Serbiassa ja St. Lucialla, mutta eihän sellaista nyt Espoossa ole. D'oh, kuten Homer Simpson sanoisi.
Pienen ihmettelyn jälkeen neukkareihin löytyi muutama hubi ja verkkopiuhoja, joilla saimme hetkittäin toimivia verkkoyhteyksiä.
Pieni vinkki Reguksen johtoon: elämme vuotta 2008. WLAN-verkkoja on on saanut ostaa kaupasta vasta 17 vuotta. Olisiko aika herätä ja haistella kahvin tuoksua?
Jos asia ei Regusta kiinnosta, luulisi, että Koneellakin olisi intressiä pystytää koko tilat kattavat langaton vierasverkko -- olimmehan nimenomaan Kone Buildingissä. Useimmille kävijöille kunnollinen verkko olisi hyödyllisempi kuin aulatilan kahvipöydillä lojuneet Fine Wine Magazinet (kappalehinta á 25 euroa, jolla saa jo melkein langattoman tukiaseman)...
PS. Lisäironiaa jupakkaan toi se, että asiakkaalle pitämämme seminaari käsitteli tulevaisuutta, teknologiamaailmaa vuosina 2013-2015...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)