Demo on ollut jo pitkään suosikkiravintolani Helsingissä. Tasalaatuista, hyvää ruokaa; ei turhaa piperrystä; hyvä hinta/laatu-suhde. Demossa en ole vielä tähän mennessä pettynyt.
Tänään ravintolaa testattiin äärimmäisissä olosuhteissa, sillä veimme sinne vanhempani. He eivät ole varsinaisesti nirsoja, mutta monille ravintoloille hankalia asiakkaita. Ruoan pitäisi olla hyvää, mutta ei liian hienoa; palvelun pitäisi olla suvujaa, mutta ei lipevää.
Neljän ruokalajin menyyn alkua odotellessa saimme kahta hyvää leipää, jotka katosivat makoisiin suihimme alta aikayksikön.
Alkuruokana tarjottiin taivaallisen hyvää parsakeittoa, jonka höysteenä tarjottiin kirjaimellisesti suussa sulavaa ankkacarpacciota. Hyvä, täyteläinen parsa ja aavistus sherryä tukivat toinen toisiaan ja keitto todettin yhteistyymin herkulliseksi.
Pääruoaksi saimme paahdettua naudan marmorifilettä, joka oli täydellisesti kypsytettyä. Aluksi suu kaipasi hieman lisää suolaa, mutta sitten ymmärsin keittiömestarin pointin: vähäsuolaisuus korosti lihan hyvää perusmakua, joka pääsi näin oikeuksiinsa. Lisukkeet olivat myös erinomaisia: tryffeliperunamuhennosta ja kurpitsapyreetä.
Juustojen kanssa tarjottu pähkinäleipä ja pähkina-viikunamuhennos olivat erinomaisia ja aterian kruunasi raikas, hedelmäinen jälkiruokakimara.
Demo teki sen taas: luotettavaa, tyylikästä, laadukasta ja maukasta ruokaa ilman turhia krumeluureja ja piperryksiä. Maut olivat kohdallaan, ruoka täydellisesti kypsytettyä ja tarjoilu mutkattoman ystävällistä.
Minä siis pidin. Ja mikä tärkeintä, vanhempani pitivät. Oli ilo näyttää heille, että Helsingissä osataan tehdä todella hyvää ruokaa.
Kun tähän vielä lisää sen, että aterian hinta per nuppi oli vain muutaman euron kalliimpi kuin vappupäivän lounasfiaskossa, voi vain todeta, että Demon hinta/laatu-suhde on ylivertainen Helsingin fine dining -ravintoloissa.
Bravo, Demo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti