Loistavaa ravintola Demoa pyörittävien Tommi Tuomisen ja Teemu Auran entisen ravintola Vian paikalle käynnistämästä Groteskista väitetään seuraavaa: "[Grotesk] ei pyri Demon tavoin hienosteluun ruualla vaan haluaa tarjota mutkatonta ja maukasta ruokaa."
Kenties haluaa, mutta ei onnistu. Grotesk on karmea pettymys, antikliimaksi.
Mutta koska todistusaineisto on tapana esittää ennen mestausta (ellei sitten olla Bushlandiassa), ei mennä asioiden edelle.
Kävin Groteskissa tiistai-iltana juuri ennen vilkkainta pikkujoulukautta kolmen herran seurueessa. Varauksemme oli kello 18 ja kello 18.01 ovi oli vielä lukossa -- onneksi juuri sinä iltana ei tullut taivaan täydeltä räntää.
Ensivaikutelma paikasta oli sekava. Sisustus stendahlilaisen punamusta, kolkohko, pöytiä paljon ja lähekkäin.
Takin ripustettiin itse naulakkoon ja hovimestari huitoi epämääräisesti salin suuntaan; ymmärtääkseni saimme valita paikan itse.
Palvelu oli alusta loppuun kulmikasta, hiomatonta ja suorastaan epäpätevää. Ilmeisesti Helsingissä on nykyään vaikea saada osaavia ja kokeneita tarjoilijoita, sillä esitys oli todella kurja. Kokemattomuuden ymmärtää mutta kun olisi edes oikeaa asennetta ja tsemppiä. Mutta kun ei edes sitä. Paljon menee ravintolan piikkiin; koulutus on todennäköisesti ollut olematonta.
Lista oli lyhyekö ja sekava. Annokset "trendikkäitä" ja makuja mukamas eri puolilta maailmaa. Oma alkuruokani oli niin mitäänsanomaton, että en edes muista enää mitä se oli. Mautonta, hajutonta, väritöntä ja mielenkiinnotonta. Kollegat söivät vasikanpaistia tonnikalakastikkeella, eikä tämäkään luomus herättänyt mitään hurraahuutoja.
Pääruoaksi otin korkein toivein jerk-maissikanaa. Mieleen tuli tuore Karibianmatka ja haaveilin hehkuvasta mausteisuudesta ja salsan rytmeistä. Katin kontit. Eteeni lätkäistiin kuivahko ja mauton möykky kananpoikaa, joka oli epämääräisellä maissimössöpedillä. Jerk on tunnetta, polttoa, hikeä, pyöriviä lanteita, voodoonukkeja, tuskaa, iloa, ja ennen kaikkea tunnetta. Tämä ei ollut mitään. Ei jälkeäkään mistään mausteesta vaan Amica-tason lounaskuppilamössöä.
Kollegat söivät lohensa, joimme nopeasti kahvit ja lähdimme. Pettyneinä. Todella pettyneinä.
Miksi tällaista tarvitsee tehdä? Hajutonta, mautonta, tunteetonta, muovista, mössöä. Emme me odottaneet toista Demoa. Mutta me odotimme yritystä. Edes hieman yritystä.
Urhean epäonnistumisen tai pieleen menneen riskinoton antaa mielellään anteeksi. Groteskiudessa on usein kauneutta ja mielenkiintoa. Kaikkein kauheinta on välinpitämättömyys, tasapaksuus ja laiska keskinkertaisuus. Etenkin kun tietää, että ravintolan taustajoukot osaavat kunhan he keskittyvät.
Olkaa edes rehellisiä. Muuttakaa ravintolan nimi. Tämä ravintola ei ole Grotesk, se on Banal.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti