Ilmaista taksikyytiä

Maanantaiaamu Berliinissä. Otamme taksin, ajamme hotellilta Bauhaus Archiville. Taksi mulkaisee meitä ikävästi jo tässä vaiheessa; oli ilmeisesti toivonut kyytiä lentokentälle.

Päästyämme perille mittari näyttää 6.60. Tarjoan Amexia (auton ikkunoissa isot selkeät tarrat kaikista luottokorteista, jotka käyvät, mukaanluettuna Amex).

- KEINE KARTEN!!!

- Aber doch...

- SECHSUNDSECHZIG! KEINE KARTEN!!!

Selitän siinä ruosteisella saksallani (kaveri ilmoittaa mielenosoituksellisesti, että ei puhu englantia), että meillä on vain luottokortteja, ei käteistä.

- SECHSUNDSECHZIG! KEINE KARTEN!!! SECHSUNDSECHZIG!

Kerron että tutmirleid, mutta on vain kortti. Lisäksi on lompsassa puntia. Tarjoan kymmentä puntaa -- onhan siitä vaivaa, mutta korkotuotto olisi melkoinen.

- KEINE PFUNDE! SECHSUNDSECHZIG! KEINE KARTEN!!! SECHSUNDSECHZIG!

- Tutmirleid, wir haben ein Problem, weil...

- RAUS! SCHENKE IHN DEN FAHRT! SECHSUNDSECHZIG! RAUS!!!! RAUS!!!!

Otamme vihjeestä vaarin. Pyytelemme vielä tutmirleidia ulos astuessamme. Kaveri kelaaa ikkunan alas.

- KEINE KARTEN! SECHSUNDSECHZIG!! BLITZKREUZDONNERWETTERPAPPENHEIM! SECHSUNDSECHZIG!!!

Näin siis saa Berliinissä ilmaista taksikyytiä. Huomasimme muutenkin, että hyvää ja iloista palvelua saa maahanmuuttajatakseilta, nyrpeyttä ja ylenkatsetta alkusaksalaisilta.